JournalismiSosiaalinen media
Artikkeli
Kasvattajat
Ajattelu
YhteiskuntaoppiÄidinkieli ja kirjallisuus

Voiko mediaan luottaa?

Valeuutiset sekoittuvat päivittäiseen uutisvirtaan ja sosiaalisen median viestintään. Kansalaisilta vaaditaan yhä enemmän tarkkuutta ja vaivaa mediasisältöjen erottelemiseen.

Maaliskuussa 2018 paljastui, että brittiläinen analytiikkayhtiö Cambridge Analytica oli kerännyt 50 miljoonan Facebook-käyttäjän tiedot, joita käytettiin muun muassa kohdentamalla valeuutisia Donald Trumpin presidenttikampanjan hyväksi. Myöhemmin luku on tarkentunut 87 miljoonan käyttäjään.

Hieman ennen kyseistä paljastusta Espanjan suurimman sanomalehden El Paísin teettämä data-analyysi Italian parlamenttivaalien aikaisesta some-viestinnästä puolestaan osoitti erikoisen vääristymän: maahanmuuttovastaisia viestejä esiintyi huomattavasti enemmän kuin maahanmuuttomyönteisiä, vaikka analyysissa tarkistetuista profiileista suurin osa suhtautui myönteisesti maahanmuuttoon. Tämä herättää epäilyksiä automaattisten käyttäjätilien valjastamisesta viestin levittämiseen. Lisäksi valtaosa maahanmuuttovastaisten profiilien jakamista artikkeleista tuli Venäjän valtiolliselta uutistoimistolta, jolla on myös italiankielinen palvelu. Maahanmuuttovastaiset viestit yhdistivät maahanmuuton rikollisuuteen, turvattomuuteen, terrorismiin ja erilaisiin salaliittoteorioihin.

Paljastukset osoittavat valeuutisten kietoutuvan moninaiseen datavirtojen, henkilötietojen kalastuksen, valtiollisten toimijoiden, automaattisten käyttäjätilien ja manipulaation vyyhtiin, josta varsinkin lasten ja nuorten on vaikea saada selkoa ja jota on miltei mahdotonta huomata omissa mediavirroissaan. Osallistuminen sosiaalisessa mediassa leviävään kivaan kilpailuun tai leikilliseen testiin voikin johdattaa sekä itsen että kaverit alttiiksi mielipidevaikuttamiselle. Sosiaalisessa mediassa jokaisesta käyttäjästä saatu informaatio on arvokasta kauppatavaraa mainostajille ja mielipidevaikuttajille. Mutta voimmeko tehdä muuta kuin tuhota käyttäjäprofiilejamme?

Valemedia ei ole journalismia

Vaikka suojautuminen moninaisia vaikuttamismahdollisuuksia vastaan onkin hankalaa, medialukutaito ja kriittinen asenne mediaviestejä kohtaan voi auttaa monessa tapauksessa. Tämä vaatii usein aikaa ja vaivaa varsinkin sosiaalisen median viestien haravoinnissa.

Sosiaalisen median uutisvirta kätkee usein uutisten lähteen. Siksi onkin tärkeää tarkistaa lähteet ennen kuin esimerkiksi itse jakaa uutisen. Tämän lisäksi tulisi odottaa median reaktioita laajemmin: ketkä muut kirjoittavat samasta aiheesta ja mistä näkökulmasta? Uutista tulisi verrata muihin lähteisiin. Erityisesti väkivaltauutisten yhteydessä huhut ja väärä informaatio leviävät helposti.

Joskus uutislähde paljastuu valemediaksi. Valemediasta sinänsä on tullut haukkumasana mille tahansa mediakanavalle, joka julkaisee epämieluisia uutisia. Todellisen valemedian erottaa vastuullisesta journalismista kuitenkin se, että journalismi on sitoutunut journalistin ohjeisiin ja faktantarkistukseen, jossa toimittaja tarkistaa juttunsa asiasisällön ja taustat ennen jutun julkaisemista. Tämä ei tarkoita, että uutiset olisivat aina virheettömiä, mutta ne on sitouduttu korjaamaan ja korjaukset ilmoitetaan julkaisussa. Journalistin ohjeet vaativat myös, että yleisö voi erottaa toisistaan mielipiteet, tosiasiat ja sepitteellisen aineiston. Tästä syystä esimerkiksi lehtien palstoilla toimittajien kommentit on erotettu uutisista. Faktan ja fiktion erottaminen on keskeinen kansalaisen taito, mutta yhtä lailla tärkeää on mielipiteen erottaminen faktapohjaisesta journalismista. Pelkkä sanavalinta voi kuitenkin vaikeuttaa työtä. Aamulehden verkkosivuilla julkaistiin maaliskuussa 2018 uutisotsikko ”Pakkaskausi päättyy vihdoin”. Sana ”vihdoin” oli kuitenkin tulkittavissa sanomalehden kannanotoksi, ja palautteen perusteella se otettiin otsikosta pois.

Valemedia kopioi usein uutiset muualta, eivätkä jutut perustu toimitustyöhön. Toimittajia ei usein nimetä, julkaisusta vastaavaa päätoimittajaa ei ole eikä julkaisu sitoudu journalistin ohjeisiin tai julkisen sanan neuvostoon, joka on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama itsesäätelyelin. Valemedioiden uutisista ei voi valittaa julkisen sanan neuvostoon. Valemedia voi sen sijaan naamioitua journalismiksi, ja siksi julkaisun taustojen ja toimintakäytäntöjen tarkastelu on tärkeää.

Verkkosivuja vertailtaessa vinkkinä valemedian tunnistamiseen voi olla ulkoasu. Siisti tai virallinen ulkoasu ei kuitenkaan takaa aina luotettavuutta. Kuten muussakin julkaisemisessa myös nettisivustojen osalta on syytä tutkia julkaisutiedot ja julkaisutaho, hakea lisätietoa julkaisijasta sekä vertailla eri lähteitä toisiinsa. Valemedioiden sivuilla vierailu ei tosin aina ole kannatettavaa. Esimerkiksi MV-lehti valjasti sivuilla vierailevien tietokoneet louhimaan kryptovaluuttaa ilman että tästä kerrottiin sivuston kävijöille. Louhinnan yhteydessä ei sinänsä asenneta koneelle mitään haittaohjelmaa, vaan vierailijan tietokoneen kapasiteettia käytetään sivuston tulonhankintaan.

Kun siirrytään uutisista ja journalismista muihin verkkotekstilajeihin, esimerkiksi blogeihin, twiitteihin ja verkkokeskusteluihin, oikean tiedon saaminen vaikeutuu. Sosiaalisessa mediassa mielipiteet sekoittuvat uutisiin ja julkaisujen taustat ja tekijät usein hämärtyvät. El Paísin uutisoima data-analyysi osoitti, että viestien taustalla saattavat olla myös automatisoidut botit ja propagandakoneisto. Kriittisen kansalaisen on syytä suhtautua varauksellisesti sosiaalisessa mediassa leviäviin viesteihin ja punnita niitä huolellisesti. Oman kannan muodostaminen vaatii ajattelua ja eri lähteiden ja näkökulmien tarkastelua.

Harhaan voidaan johtaa monella tavalla

Media, esimerkiksi sanomalehdet, eivät kuitenkaan ole puolueettomia tai neutraaleja. Julkaisijalla ja median omistajilla on omia sitoumuksia, arvoja ja tavoitteita, jotka vaikuttavat julkaisun sisältöön. Lehdet ottavat kantaa ja voivat valita puolensa esimerkiksi erilaisten kiistojen, kuten lakkojen aikana, mutta periaatteessa ne julkaisevat uutisia faktapohjaisesti ja journalismin sääntöjä noudattaen.

Mediakritiikissä vedotaan joskus median ideologisuuteen. Ideologia ei sinänsä ole negatiivinen tai positiivinen käsite, vaan se heijastaa sosiaalisia, poliittisia ja kulttuurisia taustoja, jotka tulevat esiin muun muassa puheessa ja teksteissä. Ideologiat näkyvät kaikessa puheessa ja jokapäiväisessä kielessä, jossa asetetaan poliittisia vaihtoehtoja järjestykseen sen mukaan, miten niihin suhtaudutaan, mitä suositaan, mitä kannatetaan ja mitä inhotaan. Vaikka ideologiat vaihtelevat, mediatekstejä tutkittaessa tietynlaiset ideologioiden pääperheet, kuten konservatismi ja liberalismi, ovat usein nähtävissä ja luettavissa teksteistä, varsinkin kun puhutaan sosiaalisesta todellisuudesta. Tätä voidaan koulussa tarkastella erityisesti historian ja yhteiskuntaopin sisällöissä.

Mediakasvatuksessa keskeinen tehtävä onkin ymmärtää, että mediajulkaisut ovat aina inhimillisten valintojen tulosta. Jo sanavalinta muuttaa merkitystä, kuten Aamulehden otsikkoesimerkki osoittaa. Erilaisia mediaesityksiä määrittävät myös tietyt reunaehdot. Esimerkiksi uutinen on journalistisen prosessin tulos, joka liittyy myös toimitustyöhön ja julkaisupolitiikkaan. Sosiaalisessa mediassa valeuutinen leviää faktoja nopeammin, erityisesti kun tunteisiin vetoavat tekstit jaetaan omissa ryhmissä.

Valeuutinen ei kuitenkaan ole ainoa harhaanjohtavan informaation laji. Mediataitokoulu on julkaissut infograafin yhdeksästä erilaisesta harhaanjohtamisen tavasta: valeuutinen, klikkiuutinen, markkinointi (kun sisältöä ei tunnisteta markkinoinniksi), populismi, virhe, satiiri tai jekku, salaliittoteoria, näennäistiede ja propaganda. Näillä on hyvin erilaisia motiiveja, kuten raha, valta, huomion hakeminen, aate tai pelkkä ajanviete. Harhaanjohtava informaatio voidaan jakaa myös virheelliseen, vääristeltyyn ja vahingoittavaan informaatioon. Virheellinen informaatio (misinformation) on väärää informaatiota, mutta sitä ei välttämättä ole tarkoitettu johtamaan harhaan, toisin kuin vääristelty informaatio (disinformation). Jokainen voi tahtomattaan välittää väärää tietoa hyvissä aikeissa. Vääristeltyä informaatiota leimaa puolestaan tarkoituksellinen harhaanjohtaminen esimerkiksi mielipiteen kääntämiseksi tai vahvistamiseksi. Vahingoittava informaatio (malinformation) on kyseessä esimerkiksi silloin, jos joku julkaisee henkilön yksityistietoja sosiaalisessa mediassa tietoista haittaa aiheuttaen..

Näennäistiede on laji, jossa tieteelliset ja vertaisarviointiin perustuvat julkaisut asetetaan kyseenalaiseksi ja korvataan tutkimukselta näyttävillä julkaisuilla tai yhden eturyhmän kustantamalla tutkimuksella. Esimerkiksi tupakkayhtiöt rahoittivat tupakan haitattomuutta todistelevaa tutkimusta, ilmastoskeptiset, eli ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltävät tutkimukset saavat puolestaan usein rahoitusta öljy- ja kivihiiliteollisuudelta. Näennäistiede ja siihen tukeutuva nettikeskustelu voi herättää vakavia seurauksia, kuten rokotuskielteisyyttä ja väärää informaatiota terveydestä. Koulussa eri oppiaineiden opettajat voivat sisällyttää opetussuunnitelmaan tieteellisen tiedon tarkistamiseen ja luonteeseen liittyvää opetusta.

Keskiössä omien asenteiden tarkastelu

Informaatiovaikuttamisen tarkastelemisen vaikein paikka lienee lopulta omien ennakkoluulojen arvioiminen. Jaamme sosiaalisessa mediassa usein viestejä, joiden kanssa olemme samaa mieltä, ja myös sosiaalisen median ympäristö muovautuu arvomaailmamme mukaisesti. Tästä puhutaan usein kuplana, jonka esimerkiksi Facebookin ja Twitterin algoritmit tuottavat. Myös psykologisesti olemme mieluummin samanmielisten kanssa. Yllättävää on, että joskus edes faktat eivät saa mielipidettämme muuttumaan. Tästä ilmiöstä käytetään nimitystä vahvistusvinouma. Ihminen valikoi informaatiosta sen osan, joka vahvistaa jo olemassa olevaa maailmankuvaa. Mitä tunnepitoisemmasta asiasta on kyse, sen varmemmin pitäydymme kiinni ennakkoasenteissamme.

Arvioimme myös asioiden todenperäisyyttä sen mukaan, miten helposti tunnistamme ja koemme asian läheiseksi. Tällaista läheisyyttä tuottaa media ja se viestiympäristö, jossa päivittäin olemme. Media saattaakin luoda esimerkiksi pelkoa ja turvattomuutta nostamalla tiettyjä asioita vahvasti esiin. Terrorismiuutisointi lisää täten turvattomuuden tunnetta, vaikka joutuminen esimerkiksi auto-onnettomuuteen on huomattavasti todennäköisempää. Myös disinformaation keskeinen tehtävä on usein herättää turvattomuuden tunnetta, jolloin kannattaa miettiä, millaisiin mittasuhteisiin informaatiota asettaa ja mitä tietoa on saatavilla.

Ilman luottamusta elämä on melko kaltevalla pinnalla. Emme voi itse vastata kaikesta informaatiosta ja tutkia jokaista tiedonjyvästä, varsinkaan jos taustalla on valtiollisia toimijoita ja monimutkaista data-analytiikkaa. Siksi on myös tärkeää luoda omaa luottamusta sellaiseen mediaan, joka pyrkii avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen sekä nojaa journalistisiin käytäntöihin ja arvoihin. Voimme oppia katsomaan ideologisten verhojen läpi kehittämällä medialukutaitoa ja mediakritiikkiä. Koulussa myös opettajien on hyvä herättää luottamusta. Kaikki uutiset eivät ole valeuutisia eikä kaikki media valemediaa.

Lähteet:


  • Faktabaari. Faktantarkastusta tärkeistä kotimaisista aiheista. https://faktabaari.fi (viitattu 19.7.2018).
    
  • Hannula, T. 2018. Venäjän valtiomedian siirtolaisvastainen sanoma levisi kulovalkea tavoin Italiassa vaalien alla, paljastaa miljoonan viestin analyysi. HS 6.3.2018. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005593436.html?share=9e873e5d65eed5869edb2b0ce5c2e95e (viitattu 19.7.2018).
    
  • Helminen, L. 2018. Analytiikkayhtiö valjasti jopa 50 miljoonan Facebook-käyttäjän tiedot Donald Trumpin vaalikampanjan avuksi. HS. 17.3.2018. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005608329.html (viitattu 19.7.2018).
    
  • Information disorder: toward an interdisciplinary framework for research and policy making. 2017. Council of Europe. https://rm.coe.int/information-disorder-report-november-2017/1680764666 (viitattu 19.7.2018).
    
  • Kansallinen audiovisuaalinen instituutti. Pelkää feikkiä? Valeuutiset ja 8 muuta tapaa johtaa harhaan. https://kavi.fi/fi/meku/julkaisut/ammatilliseen-mediakasvatukseen (viitattu 19.7.2018).
    
  • Kirjastot.fi. Infograafi uutistenlukutaitoon. https://www.kirjastot.fi/ammattikalenteri/ajankohtaista-tapahtumista/juliste-valeuutisten-lahdekritiikista-suomeksi-d7fe7?language_content_entity=fi#.WKVVFbFDxPM (viitattu 19.7.2018).
    
  • Koulukinon oppimateriaali Disinformaatio ja valepuhe. http://www.koulukino.fi/disinformaatio-vihapuhe-ja-mediakasvatuksen-keinot-tyokaluja-teemojen-kasittelyyn/2-disinformaatio-ja-valemedia (viitattu 19.7.2018).
    
  • Onko tämä totta? Työkaluja lähdekritiikkiin ja median luotettavuuden punnintaan. http://sanomalehtiopetuksessa.fi/wp-content/uploads/Onko-taemae-totta.pdf (viitattu 19.7.2018).
    
  • Tuulensuu, J. Uutiset kuvina, kiitos – eroon kielen värittelystä ja asenteista. Aamulehti, pääkirjoitus 11.3. https://www.aamulehti.fi/paakirjoitukset/uutiset-kuivina-kiitos-eroon-kielen-varittelysta-ja-piiloasenteista-200802548/ (viitattu 19.7.2018).
    
  • Video tekoälyn tuottamasta Obaman puheesta. https://www.youtube.com/watch?time_continue=1&v=9Yq67CjDqvw (viitattu 19.7.2018).
    
  • YLE Oppiminen. Valheenpaljastaja. https://yle.fi/aihe/kategoria/oppiminen/valheenpaljastaja (viitattu 19.7.2018).
    
  • YLEn uutisluokka: Näin jäljität kuvahuijauksen verkossa. https://yle.fi/uutiset/osasto/uutisluokka/nain_jaljitat_kuvahuijauksen_verkossa/9366804 (viitattu 19.7.2018).
    

Teksti on lyhennelmä Reijo Kupiaisen artikkelista Voiko Mediaan luottaa? Keinoja informaatiovaikuttamisen tarkasteluun. Koko artikkeli on julkaistu Mediametkaa! Osa 10 – Mediakasvatuksen parhaat käytännöt -kirjassa vuonna 2018. Kirjan on kustantanut PS-kustannus.

Avainsanat

AikakauslehdetAlgoritmiDisinformaatioInformaatiovaikuttaminenJournalismiMediakasvatusMonilukutaitoVaikuttaminenValeuutinen

Katso myös

Journalismi

Tuntisuunnitelma

Tulevaisuuden uutiset

Tämä työpaja yhdistää uutiset ja tulevaisuuden ja herättelee pohtimaan journalismin tarkoitusta, etiikkaa sekä valeuutisia.

Artikkeli

Iäkkäiden luovuus ja mediataidot 

Mari Maasilta Vanhempien ikäpolvien media- ja digitaidot poikkeavat monin tavoin nuoremmista. Yleisen käsityksen mukaan ikäihmiset…

Lisätietoa hankkeesta

Hankkeen taustaa Kysyntää erityisesti ikäihmisten viestinnällisiin työpajoihin (esimerkiksi erilaiset mediataidot mediakuvaston tulkinnasta moninaisen mediasisällön itsenäiseen…