Elokuva
Keskusteleva tehtäväToiminnallinen tehtävä
10–12-vuotiaat13–15-vuotiaas4–6-vuotiaat7–9-vuotiaat
Kulttuurinen osaaminenMonilukutaitoOsallistuminenTieto- ja viestintäteknologia
Äidinkieli ja kirjallisuusKäsityöKuvataideTietotekniikka
ÄlypuhelimetAskarteluvälineetTablet

Animaatioharjoituksia

Tältä sivulta löydät animaatiotehtäviä, joita on helppo soveltaa erilaisille oppilasryhmille. Mukana on myös esimerkkejä lapsiryhmien animaatioharjoituksista. Tarvitaan vain hitunen rohkeutta sukeltaa animaation maailmaan!

Animaation tekeminen sopii melkein kaikenikäisille. Alle kouluikäisetkin voivat osallistua yksinkertaisen animaatiosadun suunnitteluun, hahmojen keksimiseen, juonen punomiseen ja kuvaamiseen. Oman animaation näkeminen tietokoneen ruudulta tai televisiosta on suuri elämys, ja sen kautta voi oppia paljon taiteen tekemisestä ja kokemisesta.

Mikäli haluat perehtyä animaation maailmaan syvemmin, lue Open oppimispolku -osiosta artikkeli Lähtölaukaus animaatioon.

Kynäanimaatio eli selailukuva

Paperisuikale taitetaan kahtia, niin että syntyy kahden sivun lehtinen. Lehtinen avataan ja sen oikealle sisäsivulle piirretään jokin yksinkertainen kuva. Lehtinen taitetaan kiinni ja päällimmäiselle sivulle piirretään sama kuva läpi, mutta kuvaan lisätään pieni muutos siihen kohtaan, johon halutaan liikettä. Esimerkiksi silmät voi uudessa kuvassa piirtää kiinni, silmämunat voivat katsoa eri suuntaan, häntä voi heilahtaa, hiukset liikkua tai muuta vastaavaa.

Paperin on hyvä olla niin ohutta (esimerkiksi kopiopaperi), että alim-mainen kuva näkyy helposti läpi. Kuvat voidaan jäljentää myös ikkunaa tai valopöytää vasten. Kun piirrokset ovat valmiit, päällimmäinen sivu rullataan lyijykynän ympärille rullaksi. Kynän avulla päällimmäistä sivua liikutetaan rullaamalla nopeasti edestakaisin. Ja huomataan, että kuvahan liikkuu!

Thaumatrooppi eli ihmekäännin

Tarvitaan noin postikortin kokoinen pahvi. Pahvin toiselle puolelle piirretään kuva esimerkiksi linnusta ja toiselle puolelle ylösalaisin häkki tai puu. Oleellista on, että kuvat kortin eri puolilla ovat piirretty eri suunnista. Kun kortti käännetään, niin toisen puolen kuva näyttää olevan ylösalaisin. Pahviin tehdään reiät molempiin reunoihin vastakkaisille sivuille. Kuminauhat pujotetaan reikiin. Niihin tarttumalla ja pyörittämällä thaumatrooppi pyörii nopeasti akselinsa ympäri ja kaksi kuvaa sulautuu yhdeksi. Näyttää siltä kuin lintu olisi häkissä tai puussa.

Tarinapaja

Perustakaa tarinapaja, jossa keksitte ja kirjaatte muistiin tarinaideoita. Aloittakaa ensin päähenkilöstä: mikä on hänen nimensä, ikänsä, suurin salaisuutensa ja toiveensa. Hahmon voi myös piirtää.

Seuraavaksi miettikää yksittäinen kohtaus, jossa päähenkilö esiintyy. Millainen rakenne kohtauksessa on? Alussa katsojan täytyy hahmottaa, mihin kohtaus sijoittuu, kuka on päähenkilö, ja mitä on tapahtumassa. Keskikohdassa kohtaukseen saadaan dramatiikkaa sijoittamalla siihen jonkin käänteen tai yllätyksen: millaiseen tilanteeseen päähenkilö joutuu ja kuinka hän siihen reagoi? Lopussa katsoja haluaa tietää, miten tilanne ratkeaa. Päättyikö kaikki hyvin vai huonosti? Tästä lyhyestä kohtauksesta voi jo periaatteessa pienellä muokkauksella saada animaatioelokuvan käsikirjoituksen.

Esimerkki kohtauksen dramaturgiasta: Alussa päähenkilömme saapuu kotiin, jossa on leluja hujan hajan. Hän alkaa siivota laittamalla tavaroita kaappeihin ja laatikoihin. Hän ottaa syliinsä suuren kasan leluja ja avaa kaapin oven, mutta – yllätys, yllätys – kaapista kaatuu päähenkilön päälle valtava kasa tavaroita. Päähenkilö katsoo ympärilleen: huone on yhtä sotkuinen kuin alussa. Hän huokaa syvään ja aloittaa siivoamisen uudestaan.

Animaatiohahmon suunnittelu

Pala-animaatiossa hahmot ovat kartongista valmistettuja paperinukkeja, joita liikutellaan tasossa (eli lattialla tai pöydällä) kameran alla. Pala-animaation tekemistä nopeuttaa, jos hahmolle leikkaa ja piirtää valmiiksi useampia päitä eri ilmeillä. Hahmon eri osat kuten pää ja raajat, siivet ja häntä tehdään erillisinä irtopaloina, jolloin niitä voidaan liikuttaa miten tahansa.

Pala-animaatiossa on paljon pieniä irrallisia osia, joten hahmot on hyvä tehdä reilun kokoisiksi (15-20 cm). Pienen pienten silmien ja muiden yksityiskoh-tien asettelu voi ainakin nuorimmilla tekijöillä olla turhan vaikeaa. Halutessaan hahmon raajat voi kiinnittää vartaloon sinitarralla, jolloin ne saavat liikkuvat ”nivelet”. Tämä saattaa kuitenkin animoinnin usein kankeaksi ja moni hullu ja haus-ka liike jää toteuttamatta.

Myös muovailuvahasta on helppo tehdä helposti animoitavia hahmoja. Jos hahmoista tulee liian isoja, ne eivät välttämättä pysy kunnolla pystyssä vaan painuvat kasaan. Liian pieniä hahmoja taas on vaikea kuvata. Parhaiten toimivat melko tukevat hahmot, joiden alaosa on leveä. Jos haluaa tehdä vahahahmoja, joissa on paljon ohuita yksityiskohtia, ne kannattaa kuvata vaa-ka-asennossa pala- tai leikeanimaation tapaan.

Lego-ukot, barbit, nallet, autot ja muut lelut sopivat hyvin animaation tekemiseen. Ongelmana on lähinnä, kuinka niitä voi muokata mieleisekseen. Ennen kuvaamista hahmoille voi askarrella esimerkiksi vaatteita tai vaikka maalata askarteluväreillä uuden naaman.

Legoja on hauska ja helppo animoida, koska hahmot pysyvät helposti pystyssä, niiden liikeradat ovat yksinkertaisia ja palikoista on helppo raken-taa myös tapahtumapaikat.

Sivun harjoitukset perustuvat Hanna Niinistön, Saara Konttisen, Annakaisa Partasen ja Antti Pentikäisen laatimiin tehtäviin.

Avainsanat

AnimaatioDramaturgiaTaidepedagogiikka

Katso myös

Lähtölaukaus animaatioon

Animaation tekeminen sopii melkein kaikenikäisille. Animaatiot opettavat paljon taiteen tekemisestä ja kokemisesta.

Elokuva

Elokuvaharjoituksia

Yksinkertaisille elokuvaharjoituksille ja opetusvideoille on aina käyttöä. Nämä harjoitukset ovat sovellettavissa sopiviksi eri ikäisille.