Valograffiti

Valograffiti on valokuva, johon on pitkällä valotusajalla tallennettu taskulampuilla ja led-valoilla tehty kuvio.

Tarvikkeet

Kamera, jossa valotusaikaa voidaan säätää manuaalisesti
Kameran jalusta
Taskulamppuja tai led-valoja
Eri värisiä, läpinäkyviä muovikalvoja ja kuminauhoja
Pimeä tila

Kuvauspaikan valmistelu

Valograffiti kannattaa tehdä pareittain siten, että toinen kuvaa ja toinen piirtää valoilla ilmaan. Työtilaksi tarvitaan täysin pimennetty huone, jonne ei tihku valoa.

Kuvattavan ja kuvaajan välillä olisi hyvä olla noin kolme metriä etäisyyttä. He asettuvat tilassa vastakkain.

Jos osallistujilla on epilepsia tai taipumus saada migreeni välkkyvistä valoista, voi valograffitin tehdä silmät kiinni tai käyttää kangasta tai vastaavaa silmien suojana.

Kameran säätäminen

Valograffiteja piirtäessä taskulamput ovat kuin siveltimiä, joilla maalataan eri paksuisia valopiirroksia. Erilaisia valonlähteitä voi ensin heijastaa seinälle, jotta nähdään, millainen valo eri valonlähteistä tulee. Valojen päälle kannattaa laittaa vuorotellen erivärisiä kalvoja ja esitellä osallistujille mitä tapahtuu, kun valo on punainen, vihreä tai sininen. Kalvoja pystyy myös laittamaan päällekkäin, jolloin saadaan aikaan uusia värejä.

Kamerasta katsotaan, miten se laitetaan päälle ja pois päältä, mistä tarkennus ja zoomaus tapahtuvat, mistä kuvat katsotaan ja miten asetetaan suljinaika (15 sekuntia), miten säädetään aukko (8.0) ja herkkyys (ISO 100). Eri kamerat toimivat eri tavoin ja kameran käyttöä on hyvä kokeilla ennen valograffitien kuvausta. Valograffiteja kuvatessa kameran säädöt tehdään manuaalisesti.

Kamera kiinnitetään jalustalle ja varmistetaan, että kaikki kiristykset ja kiinnitykset ovat kohdillaan. Kamera voi muuten keikahtaa jalustalta, ja pimeässä tilassa sitä on vaikea laittaa takaisin.

Valograffitien teko

Ennen valograffitin kuvausta valolla piirrettävä kuvio suunnitellaan luonnostelemalla se kynällä paperille. Kuvio voi olla esimerkiksi sydän, lintu tai kolmio. Kuvio voi olla myös pelkkää aaltoilevaa väriä. Kun kuva on luonnosteltu ensin, on se pimeässä tilassa helppo toteuttaa. Kuvatessa suunnitelma muokkaantuu ja erilaisia ideoita on hauska kokeilla.

Kun siirrytään kuvaamaan pimeään tilaan, kannattaa aluksi pitää valot päällä, jotta kuvattava ja kuvaaja pääsevät helposti paikoilleen. Valojen sammuttamisen jälkeen liikkumista pimeässä tilassa vältetään
ja kuvaamisen välissä taskulampulla on helppo katsoa kameran säätöjä. Valotusajan ja aukon testaamista varten kuvataan testikuva. Jos kuva on hyvä ja valolla piirtäjä hyväksyy sen, voi valomaalausta
jatkaa. Jos valoa on kuvassa liikaa, kannattaa valotusaikaa muuttaa esimerkiksi viidestätoista kymmeneen sekuntiin. Testikuva kuvataan uudestaan ja valotusaikaa tai aukkoa säädetään vastaamaan tarkoitusta.
Mitä pidempi valotusaika on, sitä enemmän piirtäjä ehtii piirtämään. Kun kaikki on kohdallaan ja kuvio näyttää siltä, mitä oli suunniteltu, kuvataan ja piirretään valolla mahdollisimman samanlainen
kuvio kaksitoista kertaa.

Huom. Toimintarajoitteiselle tai näkövammaiselle oppilaalle samanlaisen kuvan piirtäminen ilmaan useampaan kertaan voi olla haastavaa. Tällöin valotusaikaa voi lyhentää, jolloin kuvaa ei tarvitse piirtää niin montaa kertaa. Lisäksi taskulampun tai led-valon voi kiinnittää sidoksella esimerkiksi käsivarteen tai päälaelle, jos kiinnipitämisessä on haasteita.

Kuvan piirtäminen useamman kuvan ajan on lapsille ja nuorille raskasta
ja tekemistä auttaa, jos kuvaaja laskee ääneen kuvattavien kuvien määrän. Tämä auttaa piirtäjää hahmottamaan urakkaansa. Kun kuvaukset on tehty, pari vaihtaa vuoroja heti tai pitää pienen tauon poistumalla pimeästä tilasta. Jos kuvataan pienessä tilassa, on syytä pitää välillä ovea auki, jotta ilma vaihtuu ja työpari jaksaa jatkaa työskentelyä.

Ylimääräiset ja epäonnistuneet kuvat kannattaa heti poistaa kamerasta.