Artikkeli
Kasvattajat
Ajattelu

Monilukutaito

Uuteen, ennalta tuntemattomaan paikkaan tai tilanteeseen meneminen on joskus jännittävää, koska on vaikea ennakoida ja tietää, mitä odottaa. Yleensä toimintaa ohjaa mielessä oleva järjestys ja malli siitä, miten olla missäkin tilanteissa ja missä järjestyksessä ja miksi asiat etenevät niissä kuten etenevät. Jos tilanne on aivan uusi, emme saa ennakkokäsitykseltämme tarpeeksi tukea, joten silloin tulee olla ihan eri lailla valppaana.

Olin pienenä perheeni kanssa matkalla Egyptissä. Koska en ollut ylipäätään matkustellut lapsuudessani paljon ja kohde oli erityisesti lapsen näkökulmasta tosi kaukana ja vieras, oli matka kokemuksena erityinen. Muistan vieläkin, kuinka varsinkin ensimmäiset päivät perillä tuntuivat hirmuisen jännittäviltä, koska kaikki oli uutta ja erilaista. Olin ymmärtämätön, koska en tiennyt mitään eikä minulla ollut ennalta kokemusta paikallisesta kulttuurista. Muistan huomanneeni paljon ihmeteltäviä asioita: aikuisten erikoisia vaatteita, erilaisia ruokia ja tuoksuja, paljon uusia ääniä, esineitä ja maisemia.

Mitä tuollainen kokemus tarkoittaa monilukutaidon näkökulmasta? Ainakin olin kaikkien aistieni kanssa vireillä, kun uusi paikka näytti, kuulosti ja tuoksui täysin erilaiselta. Sitä mukaa kun joku selitti ja kertoi paikallisia asioita, osasin havaita tai lukea niitä itsekin enemmän. Samalla kun tein itse uusia havaintoja ja imin kaikilla aisteillani kokemuksia, olin aikuisten välittämän (oikean?) tiedon ja tulkinnan varassa.

Monilukutaitoon liittyy moniaistisuutta, tilannetajua, kulttuurista sensitiivisyyttä, tietovarantojen käyttöä ja kartoittamista sekä vuorovaikutusta. Olin uudessa paikassa ja tilanteessa oman monilukutaitoni kanssa koetuksella, ja osa asioista meni minulta aivan ohi. Onneksi kokemus tuotti paljon sellaista, mitä oli mahdollista hyödyntää myöhemmin.

Tarkastelen tässä artikkelissa monilukutaitoa käsitteenä ja ilmiönä sekä pohdin sitä erityisesti mediakasvatuksen näkökulmasta. Nostan esiin digitalisoituneet tekstiympäristöt, jakamisen ja osallisuuden, koska niissä monilukutaito kytkeytyy mediakasvatukseen minusta oleellisimmin.

Miten määritellä monilukutaito?

Vallitsevassa media-ajassa kenen tahansa asema aktiivisena toimijana on huomattava ja erityisesti digitaalinen media tarjoaa maailmankuvan laajentamiseen jopa helpompia ja konkreettisempia mahdollisuuksia kuin matkustelu. Tämä onkin jo osaltaan muuttanut esimerkiksi käsitystämme itsestämme suhteesta muihin. Kasvavan lapsen ja nuoren näkökulmasta maailma ei jäsenny ainoastaan lokaaleissa vuorovaikutustilanteissa vaan lokaalin ja globaalin, analogisen ja digitaalisen sekoituksessa ja yhteisvaikutuksessa.

Koska kaikkien kansalaisten asema on potentiaalisesti muuttunut luovaksi toimijaksi ja osallistujaksi, ei monilukutaito myöskään perustu vain vastaanottajarooliin. Puhe osallisuuden ajasta ei ole puhetta tulevaisuudesta vaan puhetta tästä hetkestä. Ihmisten luovuus ja (yhteis)toiminta näyttäytyvät jo moninaisina uusina sisältöinä, kekseliäisyytenä ja ennakkoluulottomuutena. Mediassa kulttuurien eri ilmentymiä levittävät, muokkaavat, luovat, jakavat ja prosessoivat monet yksittäiset ja yhteisölliset tekijät. Tämä on uudella kulttuurisesti merkittävällä tavalla valtauttavaa ja vapauttavaa – ja sen pitäisi olla samalla myös vastuullistavaa. Tarvitaan uusia kasvatuksen keinoja.

Monilukutaito liitetään tyypillisesti moninaistuneisiin tekstiympäristöihin, joissa moninaistumisen voimallisimpia tekijöitä ovat juuri medioitunut kulttuuri, teknologiakehitys ja kulttuurinen laajentuminen sekä kenen tahansa mahdollisuus tuottaa tai jakaa sisältöjä. Monilukutaito tulee ymmärtää osaamisen, toimijuuden, osallisuuden ja kulttuurisen sivistyksen näkökulmista. Monilukutaidon taustalla on laaja tekstikäsitys, joka tarkoittaa sitä, että teksteillä viitataan sanallisten, kuvallisten, numeeristen, auditiivisten ja kinesteettisten merkkijärjestelmien sekä näiden yhdistelmien avulla tuotettuihin sisältöihin. Sisällöt voivat olla esimerkiksi stabiileja, muovaantuvia, johonkin kiinnitettyjä tai tilanteessa eläviä ja ilmeneviä. Monilukutaito onkin kaikessa moninaisuudessaan haastava käsite ja ilmiö.

Monilukutaito voidaan ymmärtää taidoksi hankkia, tulkita, käyttää, tuottaa, esittää ja arvioida tekstejä eri muodoissa, eri ympäristöissä ja tilanteissa sekä erilaisten välineiden avulla. Tämä taito kehittyy läpi elämän. Mediakasvatuksen näkökulmasta tässä on paljon tuttua, sillä yhtenä mediakasvatuksen tavoitteena on mediatekstien merkitysjärjestelmien tulkinta, purkaminen ja rakentaminen eri tavoin ja erilaisissa ympäristöissä. Tällöin monilukutaitoinen tarkoittaa henkilöä, joka osaa esimerkiksi toimia tarkoituksenmukaisesti erilaisia muotokieliä hyödyntävien tekstien parissa niitä vastaanottaen ja tuottaen. Monilukutaito ei ole ainoastaan taitokysymys, mutta sitä voidaan tarkastella myös taidon näkökulmasta.

Moninaistuneisiin tekstiympäristöihin ja laajentuneisiin tekstikäsityksiin liittyvä monilukutaito sisältää erilaisia lukemisen ja tekstin tuottamisen taitoja. Näihin lukeutuvat peruslukutaito, visuaalinen lukutaito, numeerinen lukutaito, informaatiolukutaito, kriittinen lukutaito, digitaalinen lukutaito ja kulttuurinen lukutaito – harvoin mikään niistä puhtaasti erillään. Kaikki nämä monilukutaidon eri osa-alueet ja muodot ovat yksilön, sosiaalisen vuorovaikutuksen, elinikäisen oppimisen, kansalaisuuden ja työelämän näkökulmasta keskeisiä perustaitoja. Monilukutaitoa tarvitaan vuorovaikutuksen ymmärtämiseen, suvaitsevaisuuteen ja kulttuurisen monimuotoisuuden hahmottamiseen. Sitä tarvitaan myös kriittisen ajattelun ja oppimisen taitojen kehittymiseen, eettisesti vastuulliseen osallistumiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Monilukutaidolla selviää mediavirrassa

Kun monilukutaito liitetään mediakasvatukseen, ovat monilukemisen kohteena erityisesti sellaiset tekstit, joilla on jokin suhde mediaan. Digitaalisessa ajassa se tarkoittaa lukuisia kehittyviä ja valmiita tekstityyppejä, teknologioita, sekoittumisia ja muovaantumisia. Tarvitaan laajaa osaamista, sillä monissa mediateksteissä pyritään esimerkiksi ohjaamaan lukijaa tiettyyn suuntaan ja vaikuttamaan merkitysten muodostumiseen. Myös alati kehittyvät mediateknologiat vaativat lukijoilta paljon – tekijöinä ja toimijoina.

Medioituneessa tekstiympäristössä on hyvä välillä pysähtyä tarkastelemaan, mikä on teksti ja miten erilaisia tekstejä luetaan ja tuotetaan. Teksti voi olla pitkä, esimerkiksi elokuva tai kirja, tai käyty läpi sekunneissa, kuten pikaviestit tai mainokset. Teksti voi olla myös kooste useista teksteistä tai alati kehittyvä tekstivirta, tapahtuma tai tilanne. Medioituneessa, digitalisoituneessa tekstiympäristössä vaikuttaa myös tilanteisuus ja se, kuinka ennalta tuttuja tilanteet ovat.

Sisällön osalta yksi keino lukijan ohjaamiseen on stereotypiat. Niillä tarkoitetaan yleistyksiä, usein vielä yksinkertaistettuja yleistyksiä, joihin on helppo haksahtaa, ellei ajattele asioita laajemmin ja syvemmin. Kyky pohtia ja purkaa stereotypioita on kuitenkin melko vaativa taito. Stereotypioiden havaitsemisessa auttavat laaja kulttuurinen, yhteiskunnallinen ja sosiaalinen kokemus ja ymmärrys, jotka luonnollisesti karttuvat eletyn elämän aikana. Mediakasvatuksen yksi tehtävä onkin auttaa ohjaamaan ihmisten toimintaa ja ajattelua tietoisempaan, analyyttisempään ja siten myös vastuullisempaan suuntaan.

Monilukutaito mediakasvatuksessa ei täten liity ainoastaan moninaistuneisiin tekstiympäristöihin ja laajentuneisiin tekstikäsityksiin vaan myös teksteissä itsessään olevan moninaisuuden tunnistamiseen, käyttämiseen ja soveltamiseen sekä erilaisten tekstikäytänteiden ymmärtämiseen. Medioituneessa, digitalisoituneessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa monilukutaitoa tarvitaan erityisesti mediatekstien ja niiden käyttötapojen syvälliseen tarkasteluun.

Monilukutaito laajentaa perinteistä lukutaidon määritelmää, sillä se käsittää eri lukutaitojen lisäksi myös kulttuurisen ja sosiaalisen moninaisuuden näkökulman. Kulttuuriseen ja tietyssä mielessä myös laajempaan sivistykselliseen lukutaitoon liittyy myös jokaisen yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa oman kulttuuritaustansa mukaan. Siksi monilukutaidon kehittymisen tukemisessa on hyvä tarkastella myös kasvuympäristöjä ja elämismaailmaa: millaisia käsitteellisiä, materiaalisia ja symbolisia kulttuurisia resursseja ja pääomaa se tarjoaa? Kuinka paljon ne antavat tilaa osallisten omalle toimijuudelle ja osaamisen jakamiselle?

Vaellusluonteisessa, alati muovautuvassa ja muuntuvassa digitaalisessa kulttuurissa toiminta pohjautuu pitkälti jakamiseen ja kierrättämiseen. Jatkuvasti elävä ja liikehtivä kulttuurinen aines on myös yksilöiden ja yhteisöjen omaehtoisesti tuottamaa sisältöä. Monilukutaito tarkoittaa kykyä hahmottaa useita sisältöjä ja mediavirtoja samanaikaisesti ja löytää niistä olennaisuuksia. Se on eräänlaista tiivistämisen ja synteesin kykyä, joka on erittäin tärkeää informaation ylenpalttisuuden aikakautena ja jota voi pitää suorastaan monilukutaidon yhtenä kivijalkana.

Monilukutaidolla on myös historiansa ja juurensa. Kasvatuksen, opetuksen ja oppimisen kannalta olisikin hyvä tarkastella esimerkiksi sitä, millaiselle kulttuuriselle jatkumolle erilaiset digitaaliset kulttuuri- ja mediamuodot ja sisällöt sekä niihin liittyvät lukemiset rakentuvat, miten ja millaisia erilaisia kulttuurisia traditioita ne heijastelevat ja ilmentävät sekä millaisia uusia kulttuurisia muotoja on syntynyt.

Media-aikakaudellamme digitaalinen mediakulttuuri on yksi merkittävimpiä kulttuuriareenoita ja kulttuurisen murroksen moottori – ei kulttuurinen lisä vaan oleellinen osa aikamme kulttuuria. Digitaalinen mediakulttuuri sisältää paljon aikaisempien mediamuotojen ominaisuuksia, ja sen kautta ilmennetäänkin esimerkiksi vaikutteita menneestä. Samaan aikaan digitaalisen mediakulttuurin parissa on kuitenkin kehittynyt uusia ilmaisumuotoja ja normeja. Hyvien kokemusten, mielekkääksi koettujen kokeilujen ja toimivien esimerkkien ansiosta ne juurtuvat kiinteäksi ja luontevaksi osaksi myös kasvatuksen arkea.

Lähteitä ja kirjallisuutta

  • Kaartinen, T. (toim.) 2015. Monilukutaito kaikki kaikessa. Tampereen yliopiston normaalikoulu. http://tampub.uta.fi/handle/10024/98047 (viitattu 19.7.2018).
  • Leino, K. & Kallionpää, O. (toim.) 2016. Monilukutaitoa digiaikaan – lukemisen ja kirjoittamisen uudet haasteet ja mahdollisuudet. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja.
  • Luukka, M.-R. 2013. Opetussuunnitelmat uudistuvat: tekstien lukijasta ja kirjoittajasta monilukutaituriksi. Kieli, koulutus ja yhteiskunta: Kielikoulutuspolitiikan verkoston verkkolehti4:5. http://www.kieliverkosto.fi/article/opetussuunnitelmat-uudistuvat-tekstien-lukijasta-ja-kirjoittajasta-monilukutaituriksi/ (viitattu 19.7.2018).
  • Mertala, P. 2018. Lost in translation? Huomioita suomalaisten opetussuunnitelmien monilukutaito-käsitteen tutkimuksellisista ja pedagogisista haasteista. Media & Viestintä 41 (1). https://journal.fi/mediaviestinta/article/view/69921 (viitattu 19.7.2018).
  • Sintonen, S. 2012. Susitunti – kohti digitaalisia lukutaitoja. Finn Lectura.
  • Sintonen, S. 2017. Onko monilukutaito aikuisten taito? http://www.monilukutaito.com/blog/40/onko-monilukutaito-aikuisten-taito (viitattu 19.7.2018).

Teksti on lyhennelmä Sara Sintosen artikkelista Lintu lensi oksalle, lauloi niitä näitä. Monilukutaito Mediakasvatuksessa. Koko artikkeli on julkaistu Mediametkaa! Osa 10 – Mediakasvatuksen parhaat käytännöt -kirjassa vuonna 2018. Kirjan on kustantanut PS-kustannus.

Avainsanat

MediakasvatusMonilukutaitoOsallisuus

Katso myös

Artikkeli

Iäkkäiden luovuus ja mediataidot 

Mari Maasilta Vanhempien ikäpolvien media- ja digitaidot poikkeavat monin tavoin nuoremmista. Yleisen käsityksen mukaan ikäihmiset…

Lisätietoa hankkeesta

Hankkeen taustaa Kysyntää erityisesti ikäihmisten viestinnällisiin työpajoihin (esimerkiksi erilaiset mediataidot mediakuvaston tulkinnasta moninaisen mediasisällön itsenäiseen…