Hauskaa syksyä kaikille!
Täällä Oivallus-seminaaritunnelmistaan kirjoittelee Heidi Isotalo, Metkan syksyn 2020 korkeakouluharjoittelija. Vuoden 2020 Oivallus-seminaari järjestettiin 5.10. virtuaalisena seminaarina Zoom-alustan kauttta. Osallistuin seminaariin ensimmäistä kertaa ja täytyy sanoa, että itselleni se oli varsin opettavainen kokemus. Sain puheenvuoroista ja osallistumastani työpajasta paljon uusia ajatuksia ja ideoita käytännön mediakasvatukseen. Seminaarissa oli yli 150 osallistujaa, joista valtaosa osallistui myös johonkin työpajaan.
Oivallus-seminaarin aluksi Metkan toiminnanjohtaja Kaisa Önlen haastatteli kolmea nuorta heidän median käytöstään. Nuoret nostivat esille sen, kuinka läheinen sosiaalinen media on heille ja se tulisi nähdä työkaluna myös opetuskäytössä. Haastattelun perusteella nuoret tiedostavat hyvin esimerkiksi sosiaalisen median vaaroja ja osaavat vetää rajan yksityisen ja julkisen välille.
Puheenvuoroja seminaarissa piti yhteensä neljä eri puhujaa. Mervi Maatela käsitteli puheenvuorossaan YouTube-kulttuuria ja sen hyödyntämistä opetuskäytössä. Oivallukseksi puheenvuorosta nousi itselleni erityisesti se, että YouTubea voidaan viihdetarkoituksen lisäksi käyttää hyötytarkoitukseen. Yhtenä hyvänä kanavana Maatela nosti esille teologian tohtori Ville Mäkipellon kanavan, josta löytyy hauskoja tietoja ja faktoja hyvin editoitujen videoiden muodossa.
Harto Pönkä käsitteli puheenvuorossaan puolestaan sosiaalisen median algoritmeja ja sitä, onko somesta enää mahdollista löytää kultajyviä. Pönkä tarkoitti kultajyvillä sellaista sisältöä, jota algoritmit eivät ole ehdottaneet meille ja ne eivät ole samanlaisia aikaisemmin selaamiemme sisältöjen kanssa. Puheenvuorosta jäi päällimmäisenä mieleen, että tietoa kannattaa hakea muullakin kuin Googlella, jotta voi löytää uusia oivalluksia. Pönkä rohkaisi kuuntelijoita kokeilemaan Googlen sijaan DuckDuckGo-hakukonetta, jossa käyttäjien yksityisyys on paremmin turvassa. Pönkän mukaan kultainen vanha sääntö on, että jos palvelu ei maksa, palvelun käyttäjä on se oikea tuote.
Karoliina Talvitie-Lamberg käsitteli puheenvuorossaan TikTok-sovellusta osallisuuden näkökulmasta. TikTok on suosittu erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Sovelluksen voidaan nähdä osallistavan lapsia ja nuoria, sillä jokainen heistä voi katsoa erilaisia sisältöjä sekä tuottaa omaa sisältöä siihen. Samalla TikTokin taustalla toimivat käyttäjän katseluhistoriaan perustuvat algoritmit, jotka vaikuttavat siihen, millaista sisältöä käyttäjälle näytetään. TikTokin sosiaalinen todellisuus on algoritmien vuoksi jokaisella erilainen toisin sanoen luoden jokaiselle oman kuplan. Puheenvuoro sai pohtimaan sitä, osallistaako TikTok oikeasti lapsia ja nuoria, kun todellisuus rajataan algoritmien mukaan?
Jukka-Petteri Lehtoranta tarkasteli puheenvuorossaan pelinkehitystä tulevaisuuden taitona. Hänen mukaansa pelien kehittäminen auttaa oppimaan erilaisia taitoja, jotka ovat hyödyllisiä tulevaisuudessa. Pelit ovat myös taiteellisia tuotoksia ja osa tämän päivän kulttuuria. Erilaisia pelejä pelataan paljon, joten esimerkiksi lapset ja nuoret voisivat innostua hänen mukaansa oppimaan uusia taitoja pelinkehityksen kautta perinteisten oppimisratkaisujen ohella.
Puheenvuorojen lisäksi seminaariosallistujilla oli mahdollisuus valita päivän päätteeksi kahdeksasta eri työpajasta, joihin osallistua. Itse osallistuin Verken Juha Kiviniemen pitämään työpajaan nuorten uusista tavoista vaikuttaa. Työpaja oli mielenkiintoinen ja toi hyvin esille sen, millaisia tapoja vaikuttaa voidaan käyttää tänä päivänä. Nuorilla se on erityisesti sosiaalinen media, joka kiinteä osa heidän arkipäivää. Sosiaalinen media antaa uusia vaikuttavia keinoja saada äänensä kuuluviin. Aikaisemmin käytössä ovat olleet muodolliset ja kankeat kanavat, joissa aikuiset ovat määritelleet ne asiat, joihin nuoret voivat osallistua. Työpajasta jäikin oivalluksena mieleen, että nuorille tulee antaa mahdollisuus vaikuttaa niihin asioihin, jotka heitä kiinnostavat, eikä määritellä etukäteen, mihin he saavat sanoa mielipiteensä.
Kaiken kaikkiaan vuoden 2020 Oivallus-seminaari oli onnistunut uudesta toteuttamistavastaan huolimatta. Mukaan mahtui pieniä teknisiä ongelmia, mutta ne olivat pientä kaiken muun onnistumisen keskellä ja ensi kerralla ongelmista on opittu. Etätoteutuksessa varsinkin hienoa oli se, että sillä sai ihmisiä osallistumaan aktiivisesti heidän maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Paikalla oli osallistuja Utsjoelta saakka! Itselleni jäi tunne, että haluan osallistua Oivallukseen uudestaankin ja kuulla lisää mielenkiintoisia näkökulmia mediakasvatuksesta. Lopuksi haluan vielä esittää kiitokset Oivalluksen työryhmälle kaikesta siitä työstä, jonka avulla saatiin hieno seminaari aikaiseksi!
Syksyisin terveisin,
Heidi Isotalo
Metkan korkeakouluharjoittelija