Mediametkan nuori kesätyöntekijä Kuu Karrinaho jakaa omassa artikkelissaan ajatuksia tekoälyn käytöstä opiskelussaan.
Tekoälystä yritetään saada tehokasta työkalua opiskeluun, mutta mitä siitä seuraa? Voiko oppilailla pysyä lähdekriittisyys ja medialukutaidot vai katoaako ne kaikki tekoälyn tuottamaan tekstiin?
Lukiossa liikutaan opetuksessa nopeaan tahtiin, joka ajaa monet turvautumaan tekoälyyn, jottei tippuisi kärryltä kursseilla. Mutta mitä käy, kun opiskelija on antanut tekoälyn tehdä kaikki tehtävät, eikä kurssilta tarttunut mitään tietoa? Kammo siitä, että joutuu uusimaan kurssin on suurempi kuin se ettei oppinutkaan mitään.
Tekoälystä puhutaan apulaisena opiskelussa, mutta helposti se päätyy tekemään kaiken opiskelun opiskelijan puolesta. Tekoäly kuulostaa houkuttelevalta ja nopealta tavalta päästä helpommalla, mutta sen käyttö on turhaa ilman mitään pohjatietoa aiheesta, sillä tekoälyn tuottama teksti kuulostaa uskottavalta, mutta se edelleen tekee paljon virheitä. Jos opiskelijoita kehotetaan käyttämään sitä, eikä lähdekriittisyyttä ja oman ajattelun tärkeyttä korosteta kouluissa, tiedonhaku- ja medialukutaidot jäävät kokonaan taka-alalle.
Kouluissa on jatkuva oletus, että kaikki opiskelijat osaavat olla lähdekriittisiä ja navigoida vastaan tulevaa mediaa, sillä nykynuoret ovat kasvaneet internetin keskellä. Olen kuitenkin huomannut, että omalta kannalta ainakin sen opettaminen on ollut erittäin heikkoa. Siitä mainitaan ja muistutellaan, joka sekin on vain linjaa “muistakaa, että kaikkeen, mitä tulee netissä vastaan ei pidä uskoa”, mutta miten oikeasti kuuluu toimia on jäänyt opetuksesta pois. Jos tekoälyn käyttö yleistyy opiskelussa ilman sen navigoinnin opettamista, on riskinä, että monet jäävät pimeään.
Tekoäly voi olla hyödyntävä ja helppokäyttöinen työkalu opiskelussa, mutta jos se tuodaan oleelliseksi osaksi opiskelua, mitä tapahtuu tiedonhakutaidoille? Tekoäly toimii hyvänä avustajana kielten kääntämiselle, mutta tiedonhakuvälineenä se on epäluotettava. Kun haluamansa tiedon saa sekunneissa näytölle, voi helposti unohtaa muut tehokkaat keinot etsiä tietoa syvemmin. Nykyaikana tiedonhaku ja sen saanti on jo valmiiksi todella helppoa verrattuna vaikka vain 30 vuotta taaksepäin, mutta kun se on helppoa, sen hallussapitoa ei pidetä enää niin korkean tason taitona. Monet siis haluavat mieluummin vain päästä tehtävistä läpi, jolloin tiedon saanti ja oppiminen jäävät toiselle sijalle. Jos tämän rinnalla kaikki antavat tekoälyn opiskella puolestaan, meille syntyy sukupolvi ilman tiedonkäsittelyn taitoja.
Tietenkään tekoälyn käyttöä ei voida täysin sulkea kouluista pois, mutta kun sen riskeistä ja haitoista tiedetään niin paljon, on tärkeää kertoa niistä yhtä paljon kuin sen hyödyistä, sillä tulevaisuus täysin tekoälyyn riippuvaisena kuulostaa pelottavalta. Tasapaino ja sen rinnalla varoitusten lisääminen on avain siihen, että opiskelijoiden oppimisen laatu ei romahda täysin.
Kirjoittanut: Kuu Karrinaho, Helsingin Rudolf Steiner Lukio 2.luokka / Mediametka ry