Sarjisrieha on sarjakuvatyöpajapäivä kouluikäisille lapsille ja nuorille. Päivän aikana osallistujat tutustuvat erilaisiin sarjakuviin, käyvät läpi tekijänoikeuksia ja sitten valmistavat yhdestä tai kahdesta otsikosta sarjakuvia useammalla eri tekniikalla. Päivä päättyy yhteiseen töiden tarkasteluun, jossa opitaan perustellen ja kannustaen kommentoimaan valmistuneita töitä. Tai jos ihan innostutaan kootaan sarjakuvista näyttely!
Sarjisrieha-työpäiväni alkaa seitsemän maissa ajomatkalla kohti Kittilää. Maisema, jonka kunnolla näen vasta päivänvalossa paluumatkalla, on luminen ja siellä täällä matkaa jarruttavat tielle suolaa nuolemaan tulleet porot.
Metkan kouluttaja Anne Niskanen
Valolla piirtäen
Ensimmäisen Sarjisriehan pidin Kemijärvellä vuonna 2017. Mediakasvatus Metka antoi tuolloin mahdollisuuden luoda tapahtuma, jossa saataisiin lasten ja nuorten kanssa keskittyä kunnolla ja kunnon välineillä tekemään sarjiksia, ilman kiirettä rauhassa ideoiden ja kokeillen. Kemijärven nuorisotoimi ja kansalaisopisto, sekä myöhemmin Askel-hanke, ovat olleet alusta asti yhteistyötahoina järjestämässä tapahtumaa. Olin aiemmin pitänyt Metkan toimesta paikkakunnalla eri-ikäisille lapsille valograffitityöpajoja ja ensimmäisessä Sarjisriehassa osallistujat kokeilivatkin sarjiksien tekoa myös valolla piirtäen. Tämä erikoisempi tekniikka toi silloin pajan osallistujalle voiton Kemin lasten sarjakuvakeskuksen valtakunnallisessa sarjakuvakilpailussa, johon olemmekin sitten usein ottaneet Sarjisriehan töillä osaa. Myöhemmin menestystä on tullut useammalle tekijälle ja monet ovat saaneet töitään mukaan näyttelyyn Kemiin, itse järjestämäämme näyttelyyn ja paikallislehteen.
Sarjisrieha on monitasoinen oppimisprosessi
Sarjisriehan tavoitteena on antaa jokaiselle osallistujalle kokemus siitä, että osaa ja uskaltaa piirtää ja kertoa tarinoita sekä tehdä näkyväksi omia mielipiteitä, huomioita ja ajatuksia. Pieneltäkin tuntuva ideanpoikanen saa sarjakuvana siivet alleen. Sarjakuva on monipuolinen kerronnan väline.
Kynnys tekemiselle pidetään matalana ja millainen tekemisen jälki tahansa käy. Tikku-ukko, puhuva pallo tai paperista revitty hahmo voi olla vallan mainio päähenkilö. Ja aina ei tarvitse piirtää, sarjan kuviahan voi saada aikaan vaikkapa valokuvaten tai leikaten ja liimaten. Olen ohjaajana tyytyväinen, kun jokainen saa aikaan ainakin yhden työn ja tekijöiden töissä näkyy jokaisen oma ote.
Mitäpä jos vaihdetaankin näkökulmaa ja mietitään mitä vaikka jokin eläin, esine, kasvi tai toinen ihminen ajattelee tai tuntee jossakin tilanteessa?
Metkan kouluttaja Anne Niskanen
Sarjakuvan tekeminen voi draamakasvatuksen tavoin olla myös erinomainen väline empatiakasvatukseen: entäpä jos vaihdetaankin näkökulmaa ja mietitään mitä vaikka jokin eläin, esine, kasvi tai toinen ihminen ajattelee tai tuntee jossakin tilanteessa? Pystyäkseen eläytymään tähän, on kyettävä asettumaan toisen asemaan.
Sarjisriehassa opitaan myös luovan työprosessin vaiheita. Alussa ideoidaan ja harvoin syntyy ”tyhjän paperin kauhua”, mutta joskus jokin ratkaisu vaatii enemmän pohdintaa ja ohjaajan apua. Keskeneräisyyden sietäminen ja siitä nauttiminenkin on keskeinen osa luovaa työtä. Sitten luonnostellaan. Luonnosteleminen on usein monelle uutta. Kuinka oppia tekemään nopea luonnos, jossa riittää idean välittyminen? Kehittely on kiinnostavaa: Luonnoksen avulla edetään idean ja hahmojen tarkenteluun ja ohjaajana annan kehittelyideoita, jotka nuorella taiteilijan alulla on oikeus myös olla käyttämättä.
Työn vaiheet opettavat keskittymiskykyä ja paneutumista, ja ohjaajana minun tehtäväni on tunnistaa ja antaa tilaa erilaisille työtavoille ja vauhdeille. ”Hutaiseminen” ei ole aina huono juttu, vaan voi olla osa persoonallista jälkeä, tekijän luonnollista rytmiä tai päivän fiilistä.
Lapset kertovat itse paikallisesta elämästään
Työskentely on tapahtunut sarjakuva-otsikon ”Tyypillistä _oman paikkakunta:llä” pohjalta. Aluksi oman paikkakunnan erityispiirteiden havaitseminen voi tuntua hankalalta, mutta yleensä jokin pieni toteamus voi avata asiaa, kuten Savukoskella: – ”Ei meillä oo täällä muuta kuin tätä erämaata ja näitä poroja”. Kannustinkin lähtemään liikkeelle tästä itselle ilmeisestä asiasta, joka voi jostain muualta katsottuna olla erittäin erityistä ja kiinnostavaa. Olemme myös tutustuneet uudella tavalla naapurikuntiin katselemalla naapurikuntien lasten sarjiksia.
Vuonna 2020 Sarjisrieha rantautui Kemijärven lisäksi myös Savukoskelle, Sallaan ja Kittilään ja lisää Lapin kuntia on tulossa ensi vuonna. Kohta meillä on kavalkadi mitä erityisimpiä sarjakuvahuomioita ympäri Lappia!
Sarjakuva: Veikka Aalto, Minun perheeni.
Työ voitti lasten sarjan Kemin sarjakuvakeskuksen valtakunnallisessa sarjakuvakilpailussa 2017
Kirjoittaja:
Metkan kouluttaja Anne Niskanen
TaM, KM, teatteri-ilmaisun ohjaaja, kuvataidekasvattaja.