Miten ja miksi kulttuurisensitiivistä mediakasvatusta?
Kulttuurisensitiivisyys merkitsee ennen kaikkea halua, kykyä ja herkkyyttä ymmärtää eri taustoista tulevia ihmisiä. Me kaikki teemme helposti kulttuuriin tai taustaan liittyviä oletuksia, joten kulttuurisensitiivisyys sopii moniin eri tilanteisiin.
Antirasismi on tärkeä osa kulttuurisensitiivistä työotetta – se tarkoittaa muun muassa omien ennakkoluulojen kohtaamista ja eriarvoisuutta ylläpitävien normien kyseenalaistamista.
Mediakasvatuksessa kulttuurisensitiivinen työote voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että median representaatioita erilaisista ihmisistä tarkastellaan kriittisesti. Tärkeää voi olla myös erilaisten mediakulttuurien ja -konventioiden tutkiminen ja niistä oppiminen.
Oivallukset ja opit työpajoistamme:
Joustava monikielisyys: Toteutimme työpajat monikielisinä, eli kukin osallistuja sai puhua ja viestiä haluamallaan kielellään. Työpajat kohdennettiin erityisesti arabiaa äidinkielenään puhuville, mutta myös muita kieliä puhuvat olivat tervetulleita mukaan. Paikalla oli aina sekä arabiaa, englantia ja suomea puhuvat ohjaajat, ja asioita käännettiin joustavasti tarpeen mukaan. Monikielisyyden ansiosta ihmiset osallistuivat keskusteluun aktiivisesti ja rennosti.
Kulttuuriset asiantuntijat: Teimme työpajoissa tiivistä yhteistyötä Hakunilan kansainvälisen yhdistyksen sekä arabiaa osaavien kouluttajien/toimittajien kanssa. Ideoimme ja toteutimme työpajat yhdessä. Työpajat eivät olisi onnistuneet ilman vahvaa arabialaisen kulttuurin asiantuntijaa, eikä kyse ollut vain kielestä – heillä oli esimerkiksi oikea ymmärrys siitä, millaisia asioita työpajoissa olisi tärkeä käsitellä, ja mitkä asiat ovat mahdollisia tabuja. Kumppanimme olivat myös erittäin tärkeässä roolissa siinä, että saimme työpajoihin hyvin osallistujia – ulkopuolisena ja vieraana toimijana emme luultavasti olisi tässä onnistuneet.
Ymmärrys erilaisista mediakulttuureista: Moni työpajoihimme osallistunut ihminen on kasvanut maassa, jossa ei ole vapaata mediaa. He saattavat lähtökohtaisesti epäillä kaikkea, mitä mediassa kirjoitetaan – ja vastaavasti arvottaa samanarvoiseksi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa leviävät huhut. Siksi käsittelimme työpajoissa paljon riippumattoman ja vastuullisen median periaatteita: tutustuimme esimerkiksi Journalistin eettisiin ohjeisiin, Julkisen sanan neuvostoon ja esimerkkitapauksiin suomalaisesta mediasta.
Uteliaisuus ja itsekriittisyys: Vaikka työpajojen yhtenä tavoitteena oli välittää osallistujille tietoa suomalaisesta mediasta, emme halunneet käsitellä kapeasti vain suomalaista yhteiskuntaa. Poimimme mukaan paljon esimerkkejä myös muualta maailmasta. Lisäksi pyrimme välttämään suomalaisen median tai kulttuurin esittämistä ”ylempiarvoisena” – pohdimme yhdessä mm. sitä, miten suomalainen media voisi olla moninaisempi ja edustaa paremmin myös ei-kantasuomalaisten ihmisten kokemuksia.
Osallistujien vahva ääni: Halusimme työpajoihin osallistujat mukaan kommentoimaan ja kehittämään työpajojen sisältöjä, joten keräsimme heiltä jatkuvaa suullista palautetta ja ideoita. Osallistujat pääsivät myös visioimaan, millaisia mediasisältöjä he haluaisivat itse nähdä lisää, ja halutessaan harjoittelemaan oman radio-ohjelman tekoa. Radio/äänimedia on helppo tapa toteuttaa sisältöjä monikulttuurisessa ympäristössä – monet ovat tottuneet kuuntelemaan radiota, ja äänisisällöissä tekemisen kynnys on matalampi kuin monessa muussa formaatissa.
Sukupuolisensitiivisyys: Kulttuurisensitiivisissä mediatyöpajoissa on hyvä miettiä myös sukupuolten moninaisuutta sekä sukupuoliin liitettäviä oletuksia ja normeja. Käytännössä huomasimme, että työpajoihin oli huomattavasti vaikeampi saada mukaan naisia ja tyttöjä kuin miehiä ja poikia. Tällaisessa tilanteessa hyvä vaihtoehto voisi olla myös esim. oma, suljettu työpajaryhmä tytöille.
Monikielisen työpajan tuntisuunnitelma
Mediasiltoja rakentamassa -työpaja: Millä tavoin kuvat ja videot voivat johtaa meitä harhaan?
Osallistujat 10-13 -vuotiaita arabiaa äidinkielenään puhuvia -opiskelijoita. Työpajan voi pitää myös muille suomea toisena kielenään puhuville nuorille.
Kesto 45-60 min
Työnjako: Kaksi kouluttajaa, joista toinen puhuu äidinkielenään arabiaa ja toinen suomea.
Alkuun:
Esittelyt. Maininta siitä, että tämä on monikielinen työpaja: kaikki saavat puhua haluamaansa kieltä.
Mitä pajassa tehdään? Mietitään yhdessä sitä, miten kaikki näkemämme kuvat ja videot vaikuttavat meihin ja miten ne voivat johtaa meitä harhaan
Johdattelukysymykset aiheeseen ja keskustelua – (kesto arviolta 5-10 min)
Mitä mieltä olette, voiko kuviin aina luottaa? Miksi voi/miksi ei?
Oletteko itse törmänneet mediassa kuviin, joiden ette usko olevan totta? Missä ja millaisiin?
Onko tämä totta -osio: kesto arviolta 25-35 min (keskustelun määrästä riippuen) Näytetään osallistujille erilaisia kuvia ja videoita ja keskustellaan niistä. (erilaisia esimerkkejä siitä, miten kuvilla ja videoilla voidaan valehdella tai harhauttaa)
1. Kaksi videota:
-Ensin näytetään videon tekijä Zachin video ”paratiisisaaresta”. Video aukeaa hyperlinkkiä napauttamalla https://www.youtube.com/shorts/NF-CA3qQ4UY
Kysymykset: Onko tämä totta?
-Näytetään ”Behind the scenes” -video, jossa paljastetaan miten video on tehty: Video aukeaa hyperlinkkiä napauttamalla. https://www.youtube.com/shorts/rXQBHcalQPk
Keskustellaan lyhyesti keinoista, joita videolla käytetään.
Kysymys: Miten video huijaa katsojaa?
-Kuvakulmalla voi johtaa katsojaa harhaan – näytetään vain pieni osa kokonaisuudesta hyvin rajatusta kulmasta.
Jatkokysymys: Pidättekö tällaisista videoista? Mikä niissä houkuttaa?
2. Photoshopattu kuva
Näytetään kuvapari tytön kasvoista. Kumpaa on käsitelty ja kumpi on alkuperäinen?
Kuvat täältä: Kuvasivu aukeaa hyperlinkkiä napauttamalla. https://www.bbc.co.uk/bbcthree/article/1ba5a873-efd7-477e-9ced-6e192785afb6
-Mitä kaikkea kasvoissa on muutettu?
Taustateksti:
Englantilainen valokuvaustoimisto Rankin otti muotokuvan 15 teini- ikäisestä tytöstä ja pyysi heitä editoimaan niitä oman mielensä mukaan siihen asti, että kuvat olisivat valmiita sosiaaliseen mediaan. Tämä on yksi kuvista.
-Mitä väliä sillä on, jos kuvia editoidaan raskaasti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa? Mitä te ajattelette siitä? Lisäättekö itse filttereitä kuviinne somessa?
-Ammattivalokuvaajatkin käsittelevät julkaistavia kuvia. Missä teidän mielestänne menee raja, kuinka paljon kuvia saa käsitellä?
Taustateksti: On selvää, että esimerkiksi uutiskuvasta ei saa poistaa mitään, eikä siihen voi myöskään lisätä mitään. Urheilukuvassa jalkapallo-ottelusta palloa ei koskaan photoshopata toisesta kuvasta, vaan se on aidosti saatava tallennettua tilanteessa. Myös kuvan rajaamiseen jälkikäteen ja kontrastin, sävyn tai valotuksen muuttamiseen suhtaudutaan yleensä tiukasti. Jos kuvaa manipuloidaan jostakin perustellusta syystä, tämä tulee aina kertoa lukijoille.
Sosiaalisessa mediassa ja mainoksissa säännöt eivät kuitenkaan ole näin selvät – moni editoi omia kuviaan lähes aina sosiaalisessa mediassa.
3. Selvästi editoitu video tai kuva
Näytetään video koirasta, joka onnistuu pakenemaan alligaattoreilta. Levinnyt somessa vuonna 2022. Video aukeaa hyperlinkkiä napauttamalla.
Kysymykset: mitä luulette, onko tämä totta? Miten video valehtelee?
Vastaus: Moni varmaan tajuaa, että kaksi erillistä videota on selvästi editoitu yhteen ja alligaattorit eivät oikeasti kuulu videoon. Moni on kuitenkin jakanut videota sosiaalisessa mediassa ehkä luullen sen olevan totta.
Katsotaan alkuperäinen video: Video aukeaa hyperlinkkiä napauttamalla.
Alkuperäisessä videossa koira kiipeää ylös tyhjästä kuopasta omin voimin. Tässä videossa editoinnin voi huomata, jos katsoo tarkasti – tekniikka kuitenkin kehittyy hurjaa vauhtia ja on yhä helpompi muokata videoita niin, että tavallisen ihmisen on vaikea huomata sitä.
4. Kuva väärässä kontekstissa (kuva on todellinen mutta sen väitetään liittyvän väärään paikkaan/tilanteeseen)
Tehtävään tarkoitettu kuva löytyy alla olevan hyperlinkin takaa:
Kysymys: Mitä mieltä olette tästä kuvasta? Mitä se kertoo teille? Pitääkö se paikkansa?
Taustateksti:
Vuoden 2021 kesäkuussa sosiaalisessa mediassa jaettiin yli kaksi tuhatta kertaa päivitystä, jonka mukaan Elokapina-ympäristöliikkeen mielenosoittajat olisivat jättäneet jälkeensä suuren määrän roskaa McDonald’s-ravintolan edustalle Mannerheimintiellä Helsingissä.
Väite on kuitenkin epätosi: Alun perin kuvan lisäsi Twitteriin Niklas Gerkman -niminen valokuvaaja, eikä se liity Elokapinaan. Kyseessä on luultavasti ihan normaali tilanne viikonlopun jäljiltä mäkkärin edessä. Alkuperäinen kuva aukeaa alla oleva hyperlinkin kautta.
Infoteksti:
Kuvan voimaa kertoa mitä todella tapahtui käytetään räikeästi hyväksi. Yksi yleinen tapa on liittää johonkin ajankohtaiseen kriisiin kuva tai video, joka ei lainkaan liity siihen. Kuva voi siis valehdella, vaikka sitä ei olisi editoitu. Elokapina-esimerkki kuvaa myös sitä, että uskomme helposti perusteluihin, jotka tukevat mielipiteitämme. Elokapinan roskauskuvaa ovat luultavasti jakaneet ihmiset, jotka ovat jo valmiiksi kriittisiä mielenosoittajia kohtaan.
Voimakkaita tunteita herättävät sisällöt leviävät myös somessa parhaiten. Kun joku kuva tai juttu herättää tunteita, jaamme sen helposti tunnereaktion vallassa eteenpäin miettimättä, onko se oikeastaan edes totta.
5. Loppuun palautekierros arabiaksi/suomeksi:
Jokainen osallistuja saa vuorollaan sanoa päällimmäiset fiilikset työpajasta (mitä jäi mieleen, mikä oli kiinnostavaa, mikä yllätti) haluamallaan kielellä.