Mediakulttuurin nopeassa sykkeessä on oltava sensitiivinen sille, millaisia aineksia
mediakulttuuri tarjoilee lasten kasvuun ja kehitykseen.
Mediakulttuurilla tarkoitetaan yleisesti sitä, että yhteiskunta muuttuu yhä mediavälitteisemmäksi, median asema korostuu ihmisten kokemusten muodostumisessa ja ihmiset hyödyntävät keskinäisessä viestinnässään runsaasti erilaisia medioita. Mediakulttuurilla viitataan sosiaalisiin käytänteisiin ja kulttuurisiin merkityksiin, mutta myös kulttuurin tekemisen välineisiin, esineisiin, laitteisiin ja tavaroihin.
Mediakulttuuri on täynnä vaikuttimia, jotka kirvoittavat lapsen ajattelua ja toimintaa. Se uusintaa ja tuottaa kulttuurisia tarinoita, jotka muokkaavat lapsen ymmärrystä maailmasta
ja hänen maailmassa olemisen tapaansa. Lisäksi mediat välittävät lapsen kokemuksen piiriin myös paljon sellaista, mitä hänen välittömässä kasvuympäristössään ei ole.
Mediakulttuurin nopeassa sykkeessä onkin oltava sensitiivinen
sille, millaisia aineksia mediakulttuuri tarjoilee lasten kasvuun ja kehitykseen.
Varhain muotoutuva mediasuhde
Lapset tarkkailevat ympäristöään aktiivisesti syntymästään asti ja alkavat jo varhain hahmottaa, miten mediaa käytetään. Havainnoimalla ympäristöään lapsi tulee tietoiseksi siitä, millaisia toiminnan mahdollisuuksia mediat välittävät.
Hän muodostaa käsitystään siitä, miten mediat nivoutuvat perheen arjen rytmiin ja ovat osana perheen tottumuksia ja tapoja. Oman mediankäytön alkaessa mediasuhde vakiintuu, kun median parissa jaetaan mielenkiinnon kohteita, pelataan ja leikitään ja kun median synnyttämiä kokemuksia käsitellään yhdessä.
Pienen lapsen mediasuhteeseen vaikuttavat ensi sijassa muut perheenjäsenet, mutta ikätovereilla on yhä ratkaisevampi merkitys kouluikään tultaessa ja heidän roolinsa vahvistuu entisestään teini-iässä.
Myös muilla lapsen läheisillä aikuisilla, etenkin opettajilla, on mahdollisuuksia vaikuttaa lapsen puolesta ja lapsen parhaaksi mediakulttuuriin kasvamisessa.
Mediakasvatuksen avulla voidaan lisätä yhdessä tekemistä ja osallisuutta perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Lasten mediakulttuuristen näkemysten ja
kokemusten mukaan ottaminen osaksi opetusta vastaa opetussuunnitelman vaateeseen, että monimuotoinen mediakulttuuri tulee huomioida
oppimisympäristöjen kehittämisessä.
Tietämys siitä, millaiset asiat eri-ikäisiä mediassa kiinnostavat ja miten media eri ikävaiheissa vaikuttaa, auttaa opettajaa suunnittelemaan ja toteuttamaan monialaisia oppimiskokonaisuuksia ja yhdistämään koulun ulkopuolisen oppimisen osaksi koulutyötä. Pedagogiikan rakentaminen kulttuurisille keskusteluille mukailee opetussuunnitelmassa tavoiteltavaa toimintakulttuuria, jossa koulu toimii oppivana yhteisönä kaikille jäsenilleen.
Miten lapset käyttävät mediaa?
Lapsen ensimmäiset mediahetket koostuvat tavallisesti musiikin kuuntelusta, kuvakirjojen katselusta ja aikuisten lukemien lorujen tai pienien tarinoiden kuuntelusta. Myös kuvaohjelmien katselu alkaa vauvaiässä. Monet tutkimukset antavat viitteitä siitä, että etenkin kosketusnäytölliset laitteet lisäävät yhä nuorempien lasten itsenäistä netin käyttöä ja digitaalinen pelaaminen alkaa monesti jo taaperoiässä. Kouluikään tultaessa mediankäyttö lisääntyy, säännöllistyy ja monipuolistuu.
Mediaa käytetään mielellään myös kavereiden kanssa. Vaikka digitaalinen mediankäyttö on tavallista, myös perinteiset mediat ovat lapsen elämässä läsnä.
Alakoulun aikana netinkäyttö arkipäiväistyy. Digitaalinen pelaaminen ja videoklippien katselu on yleistä. Medialaitteilla otetaan myös kuvia ja videoita. Itse tuotetut sisällöt kuvastavat
kiinnostuksen kohteita ja taitoja, joita median parissa on kerrytetty. Yleensä ensin kuvataan tuttuja tavaroita ja paikkoja, mutta vähitellen oma mediatuottaminen sosiaalistuu
ja kuvaamisen kohteeksi valikoituu yhteisiä hetkiä, joita jaetaan verkon yhteisöpalveluissa.
Lapset ovat jo alakoulussa hyvin tottuneita elämänsä dokumentoimiseen, mutta yläkoulussa tarve kuvata itseä ja viestiä omaa ajattelua lisääntyy entisestään, kun vahvistusta
omalle tyylille ja tavoille haetaan koulukavereiden ohella verkkoyhteisöistä.
Mediakulttuuri on jatkuvassa muutoksessa ja uudistuu jatkuvasti.
Aina ei tulla huomanneeksi, että lasten mediankäyttöön sisältyy tästä huolimatta tietynlaista pysyvyyttä ja muuttumattomuutta. Kiinnostus mediankäyttöön perustuu usein
mediankäyttömotiiveihin tai -tarkoituksiin, kuten viihtymiseen, kommunikointiin, rentoutumiseen, tunnetilojen säätelyyn ja uuden oppimiseen.
Mediakulttuurissa tuotetaankin jatkuvasti uusia sisältöjä ja sovelluksia
vastaamaan näitä mielenkiinnon kohteita.
Monipuolisesta tarjonnasta huolimatta lasten mediankäytön on todettu keskittyvän pitkälti kuluttamiseen ja seuraamiseen, kun taas oma mediatuottaminen ja median hyödyntäminen koulutyössä ovat viihdekäyttöä harvinaisempaa. Vaikka lasten mediankäyttötavoista voidaan esittää yleisiä piirteitä, lapsen yksilölliset ja moninaiset intressit ja tarpeet määrittävät lopulta sen, millainen mediasuhde lapselle muodostuu.
Tämä vaikuttaa osaltaan myös siihen, millaista vaikuttavuutta medialla
lapseen on.
Median myönteiset ja kielteiset vaikutukset
Perinteisesti median vaikutuksia on lähestytty riskien ja haittojen kautta, mutta uuteen teknologiaan liitetyt ajatukset viestinnän nopeutumisesta, oppimisen tehostamisesta ja uuteen
innostamisesta ovat lisänneet myönteisten näkökohtien huomioon ottamista. Vaikutustutkimusten tutkimusasetelmia ja teoreettisia perusteita on uudistettu selvittämällä sitä, millaisten tekijöiden ja prosessien välityksellä mediavaikutukset saavat muotonsa lasten elämässä.
Lisäksi lapsille on tarjottu aiempaa enemmän mahdollisuuksia määritellä itse, miten he kokevat median vaikuttavan elämässään. Näistä syistä käsitys mediavaikutuksista on monimuotoistunut ja ymmärrys vaikutusten yksilöllisistä vaihteluista on kasvanut. Kaikissa ikävaiheissa lapsen henkilökohtainen kypsyminen ja muut yksilölliset tekijät sekä sosiaalinen ja kulttuurinen ympäristö määrittävät median vaikutuksia.
Samassa ikäryhmässä voi olla hurjasti eroa siinä, miten mediaa ymmärretään ja mitä sillä tehdään. Toisaalta taas samankaltaiset tavat käyttää mediaa voivat saada aikaan yhteneviä vaikutuksia ikäerosta huolimatta. Myös jokin lapsen kehityksen alue tai osa-alue voi olla vahvempi kuin toinen.
Mediavaikutuksia tarkastellaan usein ikäperustaisesti tai kehityksen osa-alueiden avulla. Tässä tekstissä tarkastelen mediavaikutuksia kuuden koululaisten elämän kannalta
oleellisen ilmiön avulla:
1. Kokemukset ja tunteet
Elämysten tavoittelu ja tunteiden säätely ovat keskeisiä mediankäyttöä määrittäviä tunnetekijöitä. Median odotetaan viihdyttävän, rentouttavan ja välittävän sopivasti jännitystä. Toki sen odotetaan avaavan uusia näköaloja ja opettavan uutta.
Sen sijaan ei-toivottavina vaikutuksina voidaan pitää pelkoa, ahdistusta ja huolta. Median aiheuttama turvattomuus kytkeytyy vahvasti lapsen kehitykseen. Etenkin kognitiivinen kypsyminen määrittää kokemusten tulkintaa.
Toden ja ei-toden erottamista käytetään joskus liian yksioikoisesti selittämään median tunnevaikutuksia, sillä vaikka lapsi ymmärtäisikin tarinan kuvitteellisuuden, hän voi silti
ahdistua siitä. Etenkin viihteellisissä tarinoissa on kyse myös eläytymisen ja etäännyttämisen taidoista: jotta kokemus olisi nautinnollinen, tarinankulkuun on heittäydyttävä mukaan, siihen on samaistuttava ja keskityttävä, mutta tarvittaessa tapahtumiin on osattava kuroa etäisyyttä.
Uutis- ja ajankohtaisohjelmissa on taas osattava arvioida tapahtumien todennäköisyyttä itselle ja läheisille. Tapahtumien fyysinen ja psykologinen läheisyys vaikuttaa siihen, miten uhkaaviksi tilanteet koetaan. Ajankohtaiset tapahtumat päätyvät lasten tietoisuuteen myös vertaisryhmässä sukeutuvien keskusteluiden välityksellä. Nämä voivat voimistaa lapsen pelkoja, etenkin jos tiedot tapahtumista ovat puutteelliset ja tapahtumien nostattamaa hämmennystä liioitellaan.
Vertaisryhmä voi myös helpottaa median aiheuttamaa huolta; toisinaan samanikäiset ymmärtävät aikuisia paremmin, miten mediakuvastot koettelevat turvallisuutta ja millaisin
keinoin hyvä olo on palautettavissa. Tavallisimmin koulukavereiden kanssa jaetaan näkemyksiä huvittavista tapahtumista ja viimeisimmistä kiinnostavista uutisista.
2. Asenteet ja stereotypiat
Media välittää monenlaisia toiminta- ja suhtautumistapoja, jotka vaikuttavat asenteisiin, arvoihin ja normeihin. Media voi rikastaa lapsen ajattelutapoja ja tarjota monipuolisia toiminnanmalleja, mutta se voi johtaa myös yksiulotteiseen ajatteluun, kaavamaiseen käyttäytymiseen ja vääristyneeseen näkemykseen todellisuudesta. Esimerkiksi väkivaltaiset mediasisällöt aiheuttavat pelkoja, mutta ne vaikuttavat myös lapsen todellisuudenkuvaan, jolloin lapsi voi mieltää oman kasvuympäristönsä väkivaltaisemmaksi ja riskialttiimmaksi paikaksi kuin se todellisuudessa on. Seksuaaliset sisällöt ja porno voivat taas luoda virheellisen käsityksen siitä, miten rakkautta ja kiintymystä ilmaistaan läheisissä suhteissa.
Median välittämien stereotypioiden arvioimisessa ja arvottamisessa tarvitaan kriittistä asennetta. Toisinaan sukupuoleen, yhteiskuntaluokkaan ja etnisyyteen liittyvää vallankäyttöä on vaikeaa tunnistaa. Mitä vähemmän lapsilla on aiempaa kokemusta ja
tietoa aiheesta, sitä enemmän mediasta heijastuvilla asenteilla ja käsityksillä on vaikutusta lapsen maailmankuvan muodostumiseen.
Kaavamaisten kuvausten tulkitsemisen perustana on hyvä yleistieto ja sivistys. Kaikenikäiset koululaiset hyötyvät siitä, että heidän kanssaan otetaan puheeksi sellaiset toiminta- ja suhtautumistavat, jotka ylläpitävät epätasa-arvoisia
valta-asemia ja estävät yhdenvertaisuutta toteutumasta.
3. Mainonta
Markkinointi ja muu kaupallinen vaikuttaminen määrittävät lasten mieltymyksiä ja haluja.
Mainosten tavanomaisuutta puretaan tarkoituksellisesti, eikä sitä ole aina helppo tunnistaa.
Etenkin verkkopalveluiden ansaintalogiikka voi olla lapselle vaikeaselkoista. Ellei lapsi ymmärrä mainonnan pyrkimystä myydä tuotteita ja palveluita, sen vaikuttavuutta on vaikea kyseenalaistaa.
Yhteiset pohdinnat mainonnan taustalla vaikuttavista monenlaisista arvoista ja asenteista auttavat lasta tulkitsemaan kriittisesti median välittämiä mielikuvia.
Mielikuvien ohella media tarjoaa lapsille identiteetin rakentamisen välineeksi monenlaisia roolimalleja, jotka myyvät tietynlaista tyyliä ja trendejä. Yhteisissä keskusteluissa onkin tärkeää avautua myös pohtimaan, millainen rooli median malleilla on lasten ihanteiden muodostumiselle.
4. Vuorovaikutteinen media
Moninaiset verkkoyhteisöt mahdollistavat lasten kokoontumisen yhteen riippumatta maantieteellisistä etäisyyksistä – ne välittävät lukuisia mahdollisuuksia oman ajattelun peilaamiseen, rajojen etsimiseen ja oman maun testailuun. Verkkoyhteisöistä on muodostunut vuorovaikutteisia toiminnan tiloja, jotka tarjoavat lapsille yhteisöllisyyden, kuuluvuuden tunteen ja läsnäolon kokemuksia. Toisaalta ryhmästä poissulkeminen, suvaitsemattomuus ja kiusaaminen ovat myös tavallista.
Nettikiusaamista ovat muun muassa syrjintä, uhrin nimellä esiintyminen, vihamielisten viestien lähettely, kuvien muokkaus ja luvaton levittäminen sekä erityisesti ulkonäköön kohdistuva pilkkaaminen. Lisäksi on olemassa verkkoyhteisöjä, jotka sisältävät rikollista (viha)materiaalia tai itsensä vahingoittamiseen liittyviä sisältöjä. Verkkoyhteisöissä luovimiseen, toista kunnioittavan puhetavan omaksumiseen ja yhteisöissä käytyjen keskusteluiden vaikuttavuuden hahmottamiseen lapset tarvitsevat kaikilla luokka-asteilla tukea ja opastusta.
5. Yksityisyys
Yksityisyydensuojalla tarkoitetaan oikeutta suojautua ulkopuoliselta tarkkailulta ja päättää omien henkilötietojen käytöstä ja niiden jakamisesta. Lapset ovat tarkkoja siitä, kuka heitä koskevaa tietoa jakaa, missä ja millaista jaettu tieto on. Tavallisesti lapset ovat huolissaan niistä vaikutuksista, joita ystävien tai vanhempien verkkoon laittamat kuvat voivat saada aikaan.
Omien henkilötietojen luvaton käyttö koetaan häiritseväksi, ja se
yhdistetään kiusaamiseen, seksuaaliseen ahdisteluun tai muuhun epäasialliseen toimintaan sekä ristiriitojen syntymiseen vanhempien kanssa. Toisinaan lapset taas ovat valmiita jakamaan henkilökohtaisia tietojaan verkossa saadakseen kaupallisilta toimijoilta erilaisia etuuksia, esimerkiksi karkki- tai meikkinäytteitä.
Henkilötietojen tarkkailu on vaikeasti hahmotettavissa ja tietojen
leviämisen vaikutuksia on vaikea ennakoida. Siksi omien tietojen
jakamista tulee harkita ja muistaa toisten tietojen käytön luvanvaraisuus.
6. Terveys ja ergonomia
Fyysiset haitat johtuvat usein median pitkittyneestä käytöstä ja huonosta ergonomiasta.
Etenkin vuorovaikutteisen median pariin voi olla helppo jämähtää pitkäksikin aikaa. Terveyteen liittyviä oireita ovat muun muassa niska-, hartia- ja selkäkivut, silmien rasitus sekä
vireyden väheneminen ja väsymys.
Ennen nukkumaanmenoa rauhoittuminen ja irtaantuminen
mediasta on tärkeää, jotta lapsi jaksaa keskittyä seuraavan päivän koulutyöhön.
Mediankäyttöä voidaan pitää ongelmallisena, jos se häiritsee lapsen muuta elämää, kuten ihmissuhteita, koulutyötä ja terveyttä. Ongelmallinen käyttö voi johtua näillä elämänalueilla
ilmenevistä ongelmista. Esimerkiksi kaverien vähyys, yhteisen tekemisen puuttuminen tai kiusaaminen voivat olla syitä runsaalle mediankäytölle.
Mediakasvatusta läpi koulupolun
Yläkouluun siirryttäessä lapsia alkavat kiinnostaa erilaiset arvokysymykset ja eettiset pohdinnat. Tutkimusten mukaan heidän kanssaan kuitenkin keskustellaan suhteellisen vähän ajankohtaisista asioista. Kaikilla luokka-asteilla olisi hyvä käsitellä median eettisiä ja arvoihin liittyviä kysymyksiä, jotka auttavat käsittämään median vaikutuksia.
Opettajalle yhteiset keskustelut ovat oiva tapa ymmärtää yksittäisen lapsen ja yleisesti koko ikäryhmän näkemyksiä sekä välittää omia arvostuksia. Myös opetussuunnitelman perusteissa
kannustetaan arvokeskusteluun, sillä monimediaisen tiedonvälityksen, globaalien tietoverkkojen, sosiaalisen median ja vertaissuhteiden katsotaan erityisesti muokkaavan lasten arvomaailmaa.
Lasten kasvamiseen mediakulttuurissa liittyy perustavalla tavalla lapsen suojelun ja osallisuuden tukemisen pulma. Yhdessä lasten läheisten aikuisten kanssa opettajan on ratkaistava, miten tukea lapsen itsenäisyyttä, miten vastata lapsen suojelun tarpeeseen ja miten edistää lasten vastuuntuntoa omasta toiminnastaan. Opettajilla on oltava tietoa, taitoa ja kiinnostusta luoda yhdessä käsitystä siitä, miten mediakasvatusta toteutetaan
perusopetuksen eri vaiheissa.
Opettajuuteen kuuluvat nykyään pohdinnat siitä, mitä opettaja voi työssään tehdä lapsen mediasuhteen kehittämiseksi ja miten lasten siirtymiä oppimispolulta toiselle voidaan tukea. Esimerkiksi oma mediatuottaminen ja -ilmaisu yhdessä median tulkitsemisen kanssa tarjoavat moninaisia mahdollisuuksia mediakulttuuriin kasvattamiselle. Niiden avulla lapsi voi tehdä omaa oppimistaan näkyväksi ja arvioida osaamistaan oppimispolun eri vaiheissa eli osallistua oman oppimisensa suuntaamiseen, toteuttamiseen ja arviointiin.
Lapsen mediasuhteen tukeminen yhteiseksi tavoitteeksi
Lapsen mediasuhde on kansalaistaito: se on taito kuluttaa, toimia ja tehdä, arvioida ja arvottaa sekä osallistua ja vaikuttaa kulttuuriseen ja yhteiskunnalliseen elämään. Mediaan linkittyvät tiedot ja taidot eivät pelkisty tulevaisuuden työelämätaidoiksi, vaan mediasuhde käsitetään mahdollisuudeksi vaikuttaa omaan elämään, identiteettiin ja koulutyöhön juuri nyt.
Tämä edellyttää, että koulussa arvostetaan lapsen mediakokemuksia, niiden jakamiselle järjestetään aikaa, lapsia kuunnellaan, heidän kertomaansa reagoidaan ja median parissa työskennellään yhdessä tavoitteellisesti. Lapsen mediasuhteen tukemisen tulee olla kaikkien kasvattajien yhteinen tavoite, jonka päämääränä on auttaa lapsia kasvamaan mediataitoisiksi.
Lapsen mediasuhteen voidaan myös ajatella olevan eettis-moraalinen suhde, joka antaa välineitä oman toiminnan ymmärtämiseen, säätelyyn ja osallistumiseen. Näin suhde
viittaa kunnioittavaan, vastuulliseen ja hyvinvointia edistävään tapaan toimia mediassa sekä kriittiseen ajatteluun, tutkimiseen ja arviointiin.
Eettis-moraalinen mediasuhde vahvistuu, kun lapselle osoitetaan erilaisten mediassa esiin nousevien ilmiöiden, kysymysten ja tilanteiden eettisiä ulottuvuuksia. Näin lapsi oppii vähitellen toimimaan mediakulttuurin muuttuvissa ja ennakoimattomissa tilanteissa. Mediataitoinen kykenee hallitsemaan teknologista muutosta sekä digiajan monimerkityksellisyyttä ja epävarmuutta – ja näin vaikuttamaan myös median vaikuttavuuteen omassa elämässään.
Lähteitä ja lisätietoa
- Bryant, J. & Oliver, M. B. (toim.) 2009. Media effects: advances in theory and research.
3. painos. Routledge. - Calvert, S. L. & Wilson, B. J. (toim.) 2011. The handbook of children, media, and development.
Blackwell. - Singer, D. G. & Singer, J. L. (toim.) 2012. Handbook of children and the media.
2. painos. Sage. - Strasburger, V. C., Wilson, B. J. & Jordan, A. B. 2014. Children, adolescents, and the media.
3.painos. Sage.
Teksti on lyhennelmä Satu Valkosen artikkelista Mediakulttuuriin kasvattaminen. Koko artikkeli on julkaistu Mediametkaa! Osa 10 – Mediakasvatuksen parhaat käytännöt -kirjassa vuonna 2018. Kirjan on kustantanut PS-kustannus.