Suomi on monikulttuurisempi ja monimuotoisempi kuin koskaan. Millaista keskustelua saadaan aikaan, kun eri mediakulttuureista tulevat ihmiset tapaavat ja
tuottavat yhdessä mediaa?
Millaista tulisi monimuotoisemman mediakasvatuksen olla ja mitä se vaatii meiltä kasvattajilta?
Vuonna 1990 Suomessa asui 24 783 ihmistä, jonka äidinkieli oli muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Vuoden 2017 lopussa luku oli 373 325. Tämä näkyy myös koulussa. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien oppilaiden määrä perusopetuksessa on yli kaksinkertaistunut vuosien 2005 ja 2015 välillä. Vuonna 2015 kaikista perusopetuksen oppilaista 5,7 prosenttia oli vieraskielisiä. Alueelliset erot ovat suuria. Joissakin suurten kaupunkien kouluissa vieraskielisiä oppilaita on jopa puolet oppilaista.
Sinänsä monikulttuurisuus ei ole uusi ilmiö Suomessa. Suomi ei koskaan ole ollut yhden kulttuurin maa, vaan Suomessa on aina asunut erilaisia väestöryhmiä. Suomen perinteisiä
vähemmistöjä ovat olleet saamelaiset, suomenruotsalaiset, romanit, tataarit, juutalaiset ja inkerinsuomalaiset.
Kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen monimuotoisuus on kuitenkin paljon näkyvämpi osa suomalaista yhteiskuntaa nyt kuin aikaisemmin. Väestötilastojen takaa aukeaa kirjo erilaisia elämäntilanteita ja monimuotoisia ihmisiä. Suomalaisissa perheissä puhutaan yhä useampia äidinkieliä. Parisuhteita ja avioliittoja solmitaan yli kielellisten ja kulttuuristen rajojen
enemmän kuin ennen.
Monikulttuurisuus liitetään arkipuheessa usein etnisyyteen. Monikulttuurisuutta voi kuitenkin tarkastella myös suhteessa ikään, sukupuoleen, terveyteen tai alueellisiin ja taloudellisiin seikkoihin. Tätä tutkijat ovat kutsuneet sosiaaliseksi diversiteetiksi. Monikulttuurisuus laajassa mielessä on jo osa yhteiskuntaamme, sillä meidän on kyettävä huomioimaan ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin mitä me itse edustamme. Suomi on siten myös monimuotoisempi kuin koskaan.
Monimuotoisempi media
Monimuotoiseen yhteiskuntaan kuuluu myös monimuotoinen media. Radiosta kuuluu monenlaista kieltä, ja televisio tuo olohuoneisiin eri kieliä puhutussa ja kirjoitetussa muodossa.
Sosiaalinen media kytkee meidät maapallon toisella puolella asuviin tuttaviimme.
Toisaalta internet on synnyttänyt myös mediakulttuurin, jonka mediasisällöt ovat paitsi kulttuurien välisiä myös kulttuureja läpäiseviä ja ylittäviä. Ranskalainen mediakasvatustutkija
Divina Frau-Meigs on viitannut tähän ylirajaisen medialukutaidon käsitteellä. Internetaikaa leimaa kommunikaatio, joka on äärimmäisen visuaalista ja joka sekoittaa ja lainaa merkityksiä eri kulttuureista ja yhdistää ne uudella tavalla. Esimerkiksi mediateksti voi kirjoituksen sijaan koostua kuvista, liikkeestä, äänistä ja väreistä.
Tällaiseen median esitysmuotojen yhdistelemiseen ja tekstuaalisuuden moninaisuuteen on viitattu multimodaalin käsitteellä eli tavalla tarkastella merkkejä erilaisissa yhteyksissä ja esitystavoissa. Median käyttäjiltä vaaditaan uudenlaisia taitoja, joita perinteinen lukutaidon käsite kuvaa huonosti. Ylirajainen media ei esimerkiksi välttämättä vaadi perinteistä lukutaitoa. Sen sijaan se vaatii visuaalista ja esteettistä hahmottamista, kykyä tehdä valintoja, luovaa ajattelua sekä kykyä toimia toisten kanssa yli kulttuurirajojen. Jotkut tutkijat ovatkin sitä mieltä, että median kuluttamisesta ja tuottamista on tullut ennen kaikkea sosiaalinen taito.
Ylirajaisuuteen kuuluu se, että nuorten rooli median kuluttajina ja tuottajina on myös globaalisti kasvava ilmiö. Meillä ei tarvitse olla välttämättä edes yhteistä kieltä tulkitaksemme mediasisältöjä. Käymme keskustelua twiitein ja kohtaamme toisemme World of Warcraftissa. Julkaisemme selfieitä. Katsomme samoja YouTube-videoita. Me nauramme samoille kissavideoille ja hassuille meemeille. Tuotamme näitä kaikkia myös itse.
80-luvun jälkeen syntyneitä lapsia kutsutaan usein niin sanotuiksi diginatiiveiksi, sillä heidän katsotaan syntyneen internetajan kulttuuriin ja monimuotoiseen mediaympäristöön. Käsitys osaavista ja monimuotoisessa mediassa sulavasti sukkuloivista nuorista on kuitenkin osittain harhaa. Vaikka internetajan nuorilla on käsissään enemmän mahdollisuuksia
median monipuoliseen käyttöön, he kuitenkin tarvitsevat siihen opastusta ja ohjausta kuten ennenkin tai ehkäpä jopa aiempaa enemmän.
Median ylirajaisuudesta huolimatta aina on myös niitä, jotka jäävät ulkopuolelle. On huomattu, että mahdollisuudet mediaosallisuuteen jakautuvat epätasa-arvoisesti. Toisilla on siihen suuremmat valmiudet ja mahdollisuudet kuin toisilla. Pelkkä pääsy median äärelle ei myöskään tarkoita vielä osallisuutta. Tämä pätee lapsiin ja nuoriin niin Suomessa kuin
globaalisti.
Ylirajaiset ilmiöt vaativat mediakasvatukselta erilaista lähestymistapaa ja huomioimista kuin aiemmin. Monimuotoisemmassa yhteiskunnassa on entistä suurempi tarve huolehtia siitä, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus osallisuuteen ja vaikuttamiseen niin mediassa kuin muutenkin yhteiskunnassa. Mediakasvatus on yksi keino, jolla voidaan voimaannuttaa ja valtauttaa yksilöitä aktiivisiksi oman elämänsä toimijoiksi yhteiskunnassa.
Monimuotoisempi mediakasvatus
Mediakasvatus on perinteisesti ymmärretty kasvatukseksi ja ohjaukseksi mediasta tai median kautta. Siten media viittaa sekä teknologiaan, laitteisiin että itse sisältöön. Mediakasvatus on tavoitteellista toimintaa. Sen tavoitteena on edistää sellaista medialukutaitoa, joka vastaa internetajan vaatimuksia ja monimuotoisessa yhteiskunnassa tarvittavia tiedollisia, taidollisia ja sosiaalisia valmiuksia.
Ylirajaisessa maailmassa tämä haaste kasvaa entisestään. Yhdeksi välineeksi on esitetty monilukutaidon käsitteeseen perustuvaa pedagogiikkaa.
Suomessa monilukutaidon pedagogiikka on jostain syystä typistynyt esimerkiksi opetussuunnitelmissa pelkäksi multimodaalisuudeksi. Monikulttuurisuus ja monimuotoisuus on jäänyt vähemmälle tai kokonaan uupumaan, vaikka alun perin käsitteen kehittäneen New London Group -tutkijaryhmän keskeisenä ajatuksena oli sosiaalinen muutos ja toimijuus.
Monilukutaitoon perehtynyt Tampereen yliopiston yliopistonlehtori Reijo Kupiainen muistuttaa, että monilukutaidossa on kyse myös persoonan kasvusta, identiteetistä sekä kyvystä ottaa huomioon toisia ja toimia yhteistyössä sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat toisenlaisia kuin itse, liittyivätpä erot kulttuuriseen, etniseen tai seksuaaliseen monimuotoisuuteen tai sukupuoleen.
Monilukutaidon pedagogiikka korostaa monikulttuurisen pääoman merkitystä oppimisen voimavarana arkisissa tilanteissa ja mahdollisuuksina löytää uusia tapoja toimia ja kohdata muita muuttuvassa ja moninaisessa yhteiskunnassa. Mediakasvatus voi siten tukea monikulttuuristen lasten ja nuorten kiinnittymistä yhteiskuntaan. Toisaalta se voi toimia yhteisen ymmärtämisen ja hyväksymisen välineenä. Monimuotoisen mediakasvatuksen avulla meidän on mahdollista edistää kulttuurista ymmärrystä ja auttaa ymmärtämään yhteiskuntaa.
Tämä edellyttää, että monikulttuurinen dialogi otetaan osaksi myös mediakasvatusta. Se sisältää paitsi dialogista vuorovaikutusta myös kriittistä analyysiä esimerkiksi median representaatioita kohtaan, kuten tapaan kehystää esimerkiksi erilaisia kielellisiä, kulttuurisia tai sukupuolivähemmistöjä tai vaikkapa tietynikäisiä.
On muistettava, että kukaan aikuinen tai nuori ei pitkään viihdy hänelle annetussa rajatussa roolissa vaan haluaa olla oma persoonansa, johon kuuluu sekä yksilöllisyyttä että jäsenyyttä
useissa eri ryhmissä. Siten myöskään esimerkiksi monikulttuurinen nuori ei halua tulla aina kohdelluksi vain monikulttuurisena nuorena vaan yksilönä kuten kuka tahansa muukin.
Kriittisellä ja luovaa itseilmaisua tukevalla mediakasvatuksella voidaan tutkia ennakkoasenteita, ylittää niitä sekä saada eväitä itselle vieraan ja oudon kohtaamiseen. Samalla vahvistetaan ja laajennetaan lasten ja nuorten ajattelua, osallistumista ja identiteettejä niin ajattelevina yksilöinä kuin yhteisöjen jäseninä. Monimuotoinen mediakasvatus ei aseta nuorta vain etnisyytensä edustajaksi, vaan hän on paljon muutakin: median kuluttaja, tuottaja, osallistuja ja vaikuttaja.
Hän voi olla kaikkia näitä yhtä aikaa tai vuorotellen. Monimuotoinen mediakasvatus vaatii meiltä mediakasvattajilta kykyä kohdata monikulttuurinen nuori myös yksilönä ja persoonana.
Monimuotoisempi mediakasvattaja
Mediakasvatusta tehdään niin järjestöissä, kunnissa ja valtakunnallisesti kuin yksityisissä yrityksissäkin. Mediakasvattajien ammattikunta on myös ammatillisesti laaja:
se koostuu nuorisotyöntekijöistä, media-alan toimijoista, tutkijoista ja opettajista. Mediakasvattajat itse pääosin kuitenkin edustavat usein valkoista valtakulttuuria. Monimuotoisuutta soisi siten lisää myös mediakasvattajuuteen. Ainakin mediakasvattajien tulisi olla paremmin tietoisia positiostaan valtakulttuurin edustajina.
Monimuotoisuuden huomioiva mediakasvattaja pyrkii huomioimaan oppilaiden taustan opetuksessa mutta välttää tekemästä oletuksia. Kulttuuri ei ole muuttumaton kokonaisuus,
vaan jokainen yksilö tulkitsee kulttuuria omalla tavallaan. Mediakasvattajan ei tarvitse tietää kaikkea eri kulttuureista voidakseen toimia kulttuuritietoisesti, vaan tärkeää on avoin ja kunnioittava asenne sekä valmius kysyä ja keskustella.
Vähemmistöön kuuluminen ei aina näy päälle päin. Esimerkiksi yhdessä luokassa voi olla monenlaisten vähemmistöjen edustajia tai heidän läheisiään. Ihminen voi samanaikaisesti kuulua myös moniin vähemmistöihin. Esimerkiksi kielivähemmistöön kuuluva
voi kuulua myös seksuaalivähemmistöön. Parhaimmillaan mediakasvatus voi näyttää tietä suvaitsevampaan, ymmärtävämpään, rohkeampaan, kunnioittavampaan ja ilmaisultaan monimuotoisempaan kulttuuriin.
Monimuotoisen mediakasvattajan tarkistuslista:
- Tule tietoiseksi omista ennakkokäsityksistäsi ja mahdollisesta stereotyyppisestä ajattelusta.
Älä toista niitä varomattomasti oppilaille. - Tehkää moninaisuus näkyväksi. Tutkikaa oppilaiden kanssa omia identiteettejänne. Millainen kirjo niistä syntyy?
- Puutu kaikenlaiseen kiusaamiseen tai häirintään sekä huomioi syrjinnän vaarassa olevien ihmisten tarpeet.
- Käykää läpi käyttämiänne mediasisältöjä moninaisuuden kannalta. Millaisissa rooleissa esimerkiksi miehet ja naiset esiintyvät? Millaista kuvastoa on eri etnisistä ryhmistä tai muista vähemmistöistä?
Miten moninaisuus näkyy esitettäessä niin sanottuja
tavallisia ihmisiä? - Tuo eri vähemmistöt esiin realistisesti ja kunnioittavasti. Puhu inklusiivisesti, kun käsittelet oppilaiden kanssa erilaisia vähemmistöjä. Älä laita yksilöä edustamaan koko vähemmistöryhmää.
- Rohkaise oppilaita keskusteluun. Tarkkaile, miten puheenvuorot luokassa jakaantuvat.
Huomioi, että kaikilla on oikeus tuoda näkemyksensä ilmi, mutta omalla näkemyksellä ei saa loukata tai syrjiä muita. - Huomioi saavutettavuus ja esteettömyys. Fyysisen saavutettavuuden lisäksi on tärkeää kiinnittää huomiota myös psyykkiseen ja sosiaaliseen esteettömyyteen.
- Tue yhdessä päättämistä. Mieti, miten osallistat kaikki oppilaat mukaan päätöksentekoon. Tunnista ne avainpäätökset, joiden tulisi olla osallistujien käsissä. Salli kuitenkin myös osallistumattomuus.
- Rohkaise opiskelijoita tarttumaan yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja eriarvoisuuteen ja
pohtikaa vaikuttamisen keinoja.
Lähteitä ja lisätietoa
- Frau-Meigs, D. 2012. Transliteracy as the new research horizon for
media and information literacy. Media Studies 3 (6), 14–27. - Kotilainen, S. & Pienimäki, M. 2015. Transcultural perspectives needed in media education.
School Education Gateway. https://www.schooleducationgateway.eu/en/pub/viewpoints/experts
/transcultural-perspectives-nee.htm (viitattu 19.7.2018). - Koulu vailla vertaa! Opas yhdenvertaisuussuunnitteluun. 2016. http://rauhankasvatus.fi/wp-content/uploads/2018/02
/yhdenvertaisuus_opas_web.pdf (viitattu 19.7.2018). - Kupiainen, R. 2016. Monilukutaidon pedagogiikka ja sosiaalinen diversiteetti.
Teoksessa K. - Leino & O. Kallionpää (toim.) Monilukutaitoa digiaikaan – lukemisen ja kirjoittamisenuudet haasteet ja mahdollisuudet. Äidinkielen opettajain liitto, 23–30.
- Kupiainen, R., Kulju, P. & Mäkinen, M. 2015. Mitä on monilukutaito?
Teoksessa T. Kaartinen(toim.) Monilukutaito kaikki kaikessa. Tampereen yliopiston
normaalikoulu, 13–24. - Läntisen tuolla puolen. Suomen Rauhanpuolustajat. https://lantisentuollapuolen.rauhanpuolustajat.org/ (viitattu 19.7.2018).
- Opitaan yhdessä. Sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuus.
Opas opettajille
2016 Seta. http://seta.fi/wp-content/uploads/2016/11/Opas_kouluille_2016_NETTI.
pdf (viitattu 19.7.2018).
- Pekkala, L., Salomaa, S. & Spišák, S. (toim.) 2016. Monimuotoinen mediakasvatus. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin julkaisuja 1. http://www.mediataitokoulu.fi/monimuotoinen_mediakasvatus.pdf (viitattu 19.7.2018).
- Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne. Tilastokeskus.
http://www.stat.fi/til/vaerak/index.html (viitattu 19.7.2018). - Älä oleta! Normit nurin – materiaali normikriittiseen kasvatukseen. 2013. Seta.
http://seta.fi/jarjestot-vaativat-yhdenvertaisuuden-vallankumouksen-oppilaitoksiin/
(viitattu 19.7.2018).
Teksti on lyhennelmä Pauliina Grönholmin artikkelista Mediakasvatusta ja moninaisuutta. Koko artikkeli on julkaistu Mediametkaa! Osa 10 – Mediakasvatuksen parhaat käytännöt -kirjassa vuonna 2018. Kirjan on kustantanut PS-kustannus.