Suomen yleisellä kirjastolla on syntymäpäivä ja syntymätarkoitus. Kun Euroopan uusin villitys, lukuhimo, saavutti Suomen sivistyneistön, avasi hovioikeudenneuvos Olof Langenstein kumppaneineen lauantaina 2. elokuuta 1794 Waasan Seura- eli Luku-Kirjaston. Kokoelman tarkoitus oli tuottaa huvia ja ajankulua seuran perustajille ja maksukykyisille kaupunkilaisille. Tarvittiin vielä 100 vuotta, kansansivistysaate ja fennomaanit, ennen kuin rahvaan sivistystä ja lukutaitoa tukemaan alettiin kehittää kaiken kansan julkista kirjastoa käsi kädessä kansakoulujen kanssa.
Kansankirjastosta kehittyi yhteisöllinen, moniarvoinen ja kulttuurien moninaisuutta tukeva, kaikkien käytettävissä ja saavutettavissa oleva lähipalvelu. Yleisen kirjaston tehtävät määritellään kirjastolaissa (1492/2016). Kirjastojen tulee muun muassa ylläpitää monipuolista kokoelmaa, edistää lukemista ja kirjallisuutta ja tarjota tukea tiedon hankintaan ja käyttöön sekä monipuoliseen lukutaitoon. Kirjastojen tehtävänä on lisäksi tarjota tiloja oppimiseen, harrastamiseen ja työskentelyyn sekä tukea aktiivista kansalaisuutta, demokratiaa ja sananvapautta.
Monipuolisten lukutaitojen nykykirjasto on yhä lukuhimon asialla. Työn arjessa lukuvalmentajat kokoavat yksilöllisiä lukupaketteja, Novellikoukku- ja Lukupiiri-tapaamisissa löydetään yhdessä uusia näkökulmia kirjallisuuteen ja moni-ilmeisissä Kirjavinkkauksissa paljastetaan kuulijoille kirjojen sisältöä juuri sen verran, että lukuhimo pääsee valloilleen. Ilman kirjoja ja lukuharrastuksen tukemisen tehtävää ei olisi kirjastoja.
Kirjastokasvatuksesta mediakasvatukseen
Suomalainen mediakasvatus on aina perustunut eri tahojen yhteistyöhön, ja kirjastot ovat jo pitkään olleet yksi tärkeä osa tätä toimintaketjua. Vaikka kirjastolaissa ei suoraan mainita mediakasvatusta, se kuuluu olennaisena osana moniin kirjastoissa tuotettuihin palveluihin. Kirjastojen mediakasvatushistorialla on alkunsa jo 1940-luvulla, mutta tuolloin puhuttiin vielä kirjastokasvatuksesta. Sen aikainen kirjastovaikuttaja Uuno Saarnio painotti yhteistyön merkitystä ja totesi, että varsinaisen sosiaalisen merkityksen kirjastokasvatus saa vasta sitten, kun tuota työtä tekee mahdollisimman moni työntekijä kirjastossa. Sama koskee nykykirjastoissa tehtävää mediakasvatustyötä: mitä paremmin tuo työ on organisoitu ja mitä useampi sen tekemiseen osallistuu yhteisen päämäärän ja osaamisen voimin, sen suurempaa hedelmää se tuottaa.
Nykykirjastoissa on tehty pitkäjänteistä mediakasvatustyötä kouluttamalla jo vuodesta 2006 ympäri Suomen mediakasvatuksen asiantuntijoita, jotka ovat kouluttaneet ja opastaneet ihmisiä omilla kirjastoalueillaan, päiväkodeissa ja vanhempainilloissa sekä edistäneet mediakasvatustyötä järjestämällä koulutustilaisuuksia tai erilaisia tapahtumia. Vuosien aikana mediakasvatuksen idea on kirkastunut ja vakiinnuttanut asemansa erilaisissa kirjaston toimintamuodoissa. Sillä on myös ollut vaikutuksensa alan ammattinimikkeisiin. Perinteisen kirjastonhoitajan rinnalle on tullut kirjastopedagogeja, mediaohjaajia, pedagogisia informaatikkoja ja mediatuottajia.
Kirjastojen mediakasvatuksessa tavoitteena on tarjota ihmisille sellaisia taitoja, joita he arkielämässään tarvitsevat. Yleiset kirjastot pyrkivät vastaamaan asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin, tietotekniikan jatkuvaan kehitykseen sekä oppimistapojen ja opetusmenetelmien muutoksiin. Aineistovalikoimat ja palvelut ovat monipuolistuneet ja kirjastot turvaavat kansalaisten sivistyksellisten perusoikeuksien toteutumisen tarjoamalla mahdollisuudet päästä tiedon ja kulttuurin lähteille. Kirjaston tarjoamat palvelut liittyvät paitsi perustuslakiin myös pitkään perinteeseen toimia yhteistyössä kotien ja koulujen kanssa.
Monilukutaidon edistäminen kirjaston mediakasvatuksessa
Mediakasvatusta on monenlaista, monialaista ja eri näkökulmaista. Kirjastojen kannalta mediakasvatuksen tavoitteet liittyvät hyvin pitkälti medialukutaidon ja mediataitojen edistämiseen ja opettamiseen, joita kirjastojen on mielekästä lähestyä lukutaitojen näkökulmasta.
Suomalaiset ovat voineet tuntea ylpeyttä lukutaidostaan, joka kansainvälisissä tutkimuksissa on pitkään kimallellut korkeimmilla sijoilla. Tällä hetkellä arvelut nuorison lukutaidon heikkenemisestä kuitenkin huolettavat ja kansallinen Lukutaitofoorumi pohdiskelee monipuolista lukemista: Onko äänikirjan kuuntelu lukemista? Ovatko blogitekstit ja kertomakirjallisuus lukemisen näkökulmasta yhdenveroisia? Onko e-kirja kirja? Mitä lukutaito oikeastaan on ja mitä on monilukutaito? Ennen kaikkea mitä voitaisiin tehdä, jotta uhka kansan lukutaidon romahtamisesta vältetään?
Lukututkimukset tarjoavat tietoa siitä, että lukeminen todella kannattaa. Sanavaraston karttuminen näkyy paitsi pikkulapsen puhumisen kehityksessä myös myöhemmin. Peruskoulunopettajilta kuulee usein, että omia tekstejä kirjoitettaessa erottuvat kielellisillä taidoillaan selvästi ne oppilaat, joille on kotona luettu ja jotka ovat itse jatkaneet lukemista vapaa-ajallaan. Lukuharrastuksen vaikutus sanavarastoon on valtava: Kun on tutkittu 17-vuotiaiden sanavarastoa, kirjoja lukeneilla sen laajuus saattoi olla 70 000 sanaa ja niillä, jotka eivät harrastaneet kirjojen lukemista, sanavarasto saattoi olla 15 000 sanaa. Esimerkiksi neljäsluokkalaisista tytöistä 30 prosenttia ja pojista 15 prosenttia kertoo harrastavansa lukemista. Onko lukuharrastuksen hohto siis himmenemässä?
Hyvä lukutaito vaikuttaa kaikkeen oppimiseen, ja puutteet lukutaidossa estävät tehokkaasti keskittymistä siihen, mihin koulussa pitäisi paneutua. Lukemalla saa tietoa ja sivistystä, lukeminen auttaa rauhoittumaan ja keskittymiskyky kasvaa. Myös mielikuvitus saa aineksia ja empaattisuus lisääntyy. Lisäksi kirjojen lukemisella ja kielen käyttötaidoilla on todettu olevan vahva yhteys sen tajuamiseen, että ihmiset ajattelevat asioista eri tavoin. Tämä kyky auttaa toimimaan tilanteissa, joissa on ymmärrettävä toisten näkemyksiä.
Perusluku- ja kirjoitustaito ovat myös tärkeä osa monilukutaitoa (multiliteracy), jolla tarkoitetaan taitoa tulkita ja tuottaa erilaisia tekstejä sekä toimia niiden kanssa erilaisissa tilanteissa. Monilukutaitoinen ihminen on moniosaaja: on oltava kykyä hankkia, muokata, tuottaa, esittää ja arvioida tietoja eri muodoissa ja eri välineillä.
Ota kirjasto kaveriksi
Kirjasto on monien mahdollisuuksien paikka. Osallisuus ja yhteisöllisyys voi toteutua eri tavoin ja erilaisilla tasoilla, ja kirjasto toimii myös kulttuuristen kokemusten välittäjänä. Kirjastoissa järjestettävät työpajat tarjoavat kirjaston asiakkaille mahdollisuuden osallistua sellaiseen toimintaan, joka välttämättä ei ole heille entuudestaan tuttua tai jossa on mahdollista tuoda esiin omaa osaamistaan tai oppia jotain uutta. Toiminnallisten mediakasvatusmenetelmien avulla erityisesti lapset ja nuoret voivat ilmaista mielipiteitään ja saada äänensä kuuluviin.
Yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa suunnitellaan opettajien kanssa yhdessä. Kirjastossa pääsee samalla kertaa tutustumaan erilaisiin tapoihin välittää informaatiota, voi tutkailla niiden eroja ja pohtia niiden merkitystä eri tilanteissa. Monipuolisen lukutaidon tukeminen tuleekin esiin kirjaston mediakasvatustoiminnassa ja esimerkiksi tiedonhallintataitojen tukemisessa. Suuri osa kirjaston ja koulun yhteistyöstä keskittyy kuitenkin kirjoihin, lukemaan houkuttelemiseen ja kirjallisuuden pariin innostamiseen erilaisin keinoin – ja syystä. Lukuharrastuksesta on ylipäätään hyviä seurauksia.
Sinun kannattaa olla aktiivinen ja miettiä, missä kaikessa yhteistyö kirjaston kanssa tukee omaa työtäsi. Parhaimmat työpajat ja tuokiot on suunniteltu yhdessä opettajien ja muiden toimijoiden kanssa. Näin oppiminen niissä on kohdentunut sopivasti ja mukaan on saatu pelillisyyttä, rentoa otetta ja keinoja, joilla asioihin on voinut tutustua itse tekemällä.
Yleinen kirjasto on hyvä mediakasvatuskumppani. Kirjasto tavoittaa kaikenikäiset kohderyhmät ja on sellainen paikka, jonne kenen tahansa on helppo tulla. Kirjastoalalla on monenlaista osaamista, ja erityisesti lasten kanssa työskentelevien kirjastoammattilaisten pedagoginen osaaminen on hyvää. Kirjastossa taivutaan monenlaiseen tekemiseen. Tärkeintä on saada osaaminen hyötykäyttöön ja kohdennettua juuri niille, jotka sitä tarvitsevat.
Lähteet:
- Heikkilä-Halttunen, P. 2016. Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen. Atena.
- Heinonen, A. 2011. Kirjastokasvatusta ja mediakasvatusta.
- Heinonen, A. 2016. Monilukutaituri mediaviidakossa. Työpajamalleja kirjaston & koulun yhteistyöhön. http://mediametka.fi/wp-content/uploads/2017/10/MLT_MV_fin.pdf (viitattu 19.7.2018).
- Herkman, J. & Vainikka, E. 2012. Lukemisen tavat – lukeminen sosiaalisen median aikakaudella. Tampere University Press.
- Kirja ilmiönä. Helsingin kaupunginkirjaston tuottama verkkomateriaali. https://www.kultus.fi/sites/default/files/tukimateriaali/1249/2017-10/kirja_ilmiona_-esite.pdf (viitattu 19.7.2018).
- Kirjastolaki 1492/2016. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2016/20161492 (viitattu 19.7.2018).
- Lerkkanen, M.-K. 2014. Lukemisen motivaatio: lempikirjojen valinta ja lukutaito. Videotallenne. https://vimeo.com/110551413 (viitattu 19.7.2018).
- Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/172124_lukion_opetussuunnitelman_perusteet_2015.pdf (viitattu 19.7.2018).
- Lukukeskus. 10 faktaa lukemisesta 2017. http://www.lukukeskus.fi/10-faktaa-lukemisesta-2017/ (viitattu 19.7.2018).
- Lukukeskus. Lue lapselle. http://luelapselle.fi/ (viitattu 19.7.2018).
- Mäkinen, I. (toim.) 2009. Suomen yleisten kirjastojen historia. BTJ.
- OPS 2016. Esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelma. Opetushallitus. http://www.oph.fi/ops2016 (viitattu 19.7.2018).
- Ruhala, A., Pentikäinen, A. & Niinistö, H. (toim.) 2010. Mediametkaa! Osa 5 – Kirjasto kohtaa mediakulttuurin. Mediakasvatuskeskus Metka.
- Ruhala, A., Niinistö, H. & Pentikäinen, A. (toim.) 2012. Mediametkaa! Osa 6 – Kirjasto kutsuu mediaseikkailuun. Mediakasvatuskeskus Metka.
- Sallmén, P. 2016. Kirjasto mediakasvatuksen kolmantena tilana. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/99643/GRADU1472801889.pdf?sequence=1 (viitattu 19.7.2018).
- Tarina kuuluu kaikille – Kirjavinkkejä 3. luokan erityisoppilaille. Helsingin kaupunginkirjaston tuottama verkkomateriaali 2017. https://www.kultus.fi/fi/oppimateriaali/2017/tarina-kuuluu-kaikillekirjavinkkeja-3luokan-erityisoppilaille (viitattu 19.7.2018).
- Vasu 2017. Opetushallituksen ajatuksia varhaiskasvatussuunnitelman perustetyöstä. http://www.oph.fi/download/171438_vasu_2017.pdf (viitattu 19.7.2018).
Teksti on lyhennelmä Anne Heinosen ja Pirjo Sallménin artikkelista Kirjasto ja monipuoliset lukutaidot. Koko artikkeli on julkaistu Mediametkaa! Osa 10 – Mediakasvatuksen parhaat käytännöt -kirjassa vuonna 2018. Kirjan on kustantanut PS-kustannus.