Mari Maasilta
Vanhempien ikäpolvien media- ja digitaidot poikkeavat monin tavoin nuoremmista. Yleisen käsityksen mukaan ikäihmiset ovat tottuneet lukemaan ja ilmaisemaan itseään kirjoittamalla, kun taas ikänsä digilaitteiden parissa viettäneet nuoret ovat kehittyneempiä audiovisuaalisissa taidoissa.
Niin “ikäihmisyys” kuin “nuoruus” ovat kuitenkin ongelmallisia käsitteitä, koska ne helposti yleistävät ikäryhmät vain tietynlaisiksi. Jos ikäihmisyys lasketaan alkamaan 65 vuodesta, joukkoon mahtuu paljon vaihtelua. Nykyinen elinajanodote huomioon ottaen iäkkäiden ikähaitari voi olla jopa kolmekymmentä vuotta. Tällaiseen heterogeeniseen joukkoon kuuluu pakostakin digitaalisilta ja mediataidoiltaan hyvinkin erilaisia ihmisiä sen mukaan, minkä ikäisiä he ovat tai minkälaisesta ammatillisesta tai muusta taustasta he tulevat. Vastaavasti nuoria on totuttu kutsumaan diginatiiveiksi, vaikka kaikki eivät suinkaan sitä ole.
Mediametkan, Amazementin ja Eläkeliiton yhteinen, vuosina 2023-24 toteuttamassa Ylisukupolvinen luovuus -hankkeessa huomioitiin eri sukupolvien ja ikäryhmien erilaiset mediataidot ja pyrittiin käyttämään niitä hyväksi luovien työpajojen toteutuksessa. Työpajoissa opetettiin ikäihmisille mediataitoja nuorten avulla ja samalla tarjottiin mahdollisuuksia ylisukupolviselle kohtaamiselle. Tämä artikkeli käsittelee Ylisukupolvinen luovuus -hankkeeseen osallistuneiden iäkkäiden näkökulmia uuden oppimiseen ja mediataitoihin henkilöhaastattelujen pohjalta.
Uusien mediataitojen oppiminen
Nykyisten oppimiskäsitysten mukaan ihminen jatkaa oppimista koko ikänsä, vaikka työelämän ulkopuolelle siirtyneiden koulutusta ei poliittisessa keskustelussa pidetä yhteiskunnallisesti yhtä tärkeänä kuin nuorempien ikäryhmien. Ikäihmisten digitaitojen oppiminen ja päivittäminen onkin suureksi osaksi jäänyt ikäihmisten itsensä ja kolmannen sektorin toimijoiden varaan.
Ylisukupolvinen luovuus -hankkeeseen osallistuneet ikäihmiset toivat työpajojen jälkeen tehdyissä haastatteluissa esiin sitä, kuinka aktiivisuus työelämässä ruokkii aktiivisuutta eläkeiässä. Osa haastateltavista oli jatkanut työelämässä joko yrittäjänä tai koko- tai osapäiväisenä työntekijänä ja kokivat työnteon kannustavan myös uusien mediataitojen oppimiseen.
Haastateltavien mukaan haasteita tuottavat älypuhelimen käytössä esimerkiksi omat “töppösormet”. Uusiin asioihin perehtymistä kuitenkin auttaa peloton suhtautuminen digitaalisiin laitteisiin ja ohjelmiin sekä sinnikäs yrittäminen ja periksiantamattomuus. Tärkeää on myös luottamus omiin kykyihin ja uskallus yrittää.
Digitaalisista haasteista selviämisessä auttaa myös elämänkokemus. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita, vaan pitää ennakkoluulottomasti kokeilla erilaisia tapoja. Digioppimisessa on esimerkiksi hyvä, jos voi yhdistää vanhoja taitoja uusiin ja siten saavuttaa pitkäkestoisempaa oppimista.
Esimerkkinä vanhan oppimistavan yhdistämisestä uuteen mainitaan kirjalliset manuaalit. Yksittäiset työpajapäivät ovat hyviä, mutta pidempi tai toistuva koulutus olisi tarpeen, koska asiat helposti unohtuvat. Myös itsenäinen oppiminen videoiden avulla helposti jää, vaikka videot ovatkin hyvä muistin tuki. Mieluiten ikäihminen kaivaisi esiin kirjallisen ohjeen, jossa opittuun asiaan voisi palata selkeästi kohta kohdalta.
Omina selviytymiskeinoinaan haastateltavat mainitsevat yhteistyön, vertaistuen, erilaisten neuvontapalveluiden käytön sekä sinnikkään itseopiskelun. Kaikkien ei ole pakko osata kaikkea, kuten eräs työelämään palannut haastateltava toteaa. Hän oli sopinut kollegansa kanssa työnjaosta, jossa hän otti vastatakseen työtehtävään kuuluneen sisällöntuotannon, kun taas nuorempi työkaveri kokeneempana teknologian käyttäjänä vastasi tallennuksesta.
Vastavuoroinen vertaistuki toimii haastateltavien mukaan sekä oman vertaisryhmän, lähiomaisten että eläkeläisjärjestöjen tarjoamien palveluiden avulla. He mainitsivat saaneensa apua esimerkiksi Seniorinetistä, Savonetistä ja Enter-senioreilta.
Uudet medialaitteet ruokkivat luovuutta
Ikäihmiset ovat kiinnostuneita uusista mediailmaisun välineistä ja sovelluksista. He ovat kyllästyneet katsomaan vierestä, kun heitä nuoremmat tuottavat sujuvasti sisältöjä sosiaaliseen mediaan ja heille jää vain seuraajan rooli.
Nykyisen eläkeläissukupolven perustaitoihin eivät vielä kuulu valokuvauksen ja videoinnin tekniikka, digitaalisten sovellusten käyttö, editointi ja elokuvailmaisu, siksi he toivovat saavansa lisää kaikenlaista visuaalista opetusta. Haastateltavat kertovat tehneensä aiemmin digitaalisista valokuvista esimerkiksi valokuva-albumeita, mutta muutkin ideat valokuvien käyttöön olivat tervetulleita. Myös videokuvauksen taidot vaativat kehittämistä.
Mediametkan työpajat toimivat havahduttajana siihen, että jo käytössä olevaa matkapuhelinta voisi käyttää monipuolisemmin. Haastateltavat kertoivat usein katselleensa toisten tekemiä videoita mutta oivaltaneensa vasta työpajassa, että voisivat itsekin tehdä niitä. Kaikki eivät olleet tulleet ajatelleeksi, että videoita voisi käyttää myös oman elämän dokumentointiin jälkipolvia varten.
Vaikka kännykkää on käytetty aktiivisesti perhe- ja tapahtumakuvien ottamiseen, moni haastateltava tunnusti, että omat valokuvaustaidot ovat melko rajalliset eikä kaikkia kännykkäkameran mahdollisuuksia osattu käyttää.
Suosituksia ikäihmisten itseilmaisun ja mediataitojen lisäämiseksi
Ylisukupolvinen luovuus -hankkeessa tehdyn tutkimuksen pohjalta voidaan suositella seuraavia toimenpiteitä:
1. Sekä yhteisöllinen oppiminen että laitteiden käyttö yhteistyössä toisten kanssa voi lisätä pitkäkestoista oppimista.
2. Taiteellisen ja ilmaisullisen mediakasvatuksen lisääminen eläkeikäisille on tärkeää. Erityisesti audiovisuaalisiin taitoihin liittyvää koulutusta pitää lisätä.
3. Ikäihmisille suunnattua mediakasvatusta on syytä eriyttää, jotta erilaiset osaajat ja oppijat saavat oman tasoistaan koulutusta.
4. Ikäihmisillä on aiemmin opittuja mediataitoja, joiden avulla on helpompi oppia uusia. Uuden oppimisen pitää rakentua aiemmin opitun päälle.
Mari Maasilta (YTT, dosentti) toimi mediakasvatuksen yliopistonlehtorina Lapin yliopistossa vuosina 2014-2024. Hän jäi tehtävästään eläkkeelle syyskuussa 2024. Maasilta on mediatutkimuksen dosentti Tampereen yliopistossa.