Korkeakouluharjoittelu Metkassa syksyllä 2020

Olen Heidi Isotalo, 25-vuotias mediakasvatuksen opiskelija Lapin yliopistosta. Suoritin opintoihini kuuluvan harjoittelun Metkassa syys-marraskuussa. Harjoittelun alkuvaiheessa asuin vielä Rovaniemellä, mutta matka jatkui Helsinkiin lokakuun alussa. Pääsääntöisesti olen tehnyt etätöitä kotoa käsin, mutta välillä päässyt nauttimaan myös toimistopäivistä kivojen työkavereiden kanssa.

Harjoittelun aikana olen päässyt tutustumaan käytännön mediakasvatustyöhön monipuolisten työtehtävien avulla. Olen muun muassa suunnitellut oppimateriaaleja alakoululaisille, pitänyt etätyöpajaa tokaluokkalaisille, julkaissut Instagramiin medikasvatusaiheisia postauksia sekä päivitellyt nettisivuja. Pääsin myös kuuntelemaan Oivallus-seminaariin mielenkiintoisia puheenvuoroja ajankohtaisesta mediakasvatuksesta ja mediailmiöistä. Työtehtävät ovat antaneet hyvää kuvaa siitä, mitä mediakasvattaja voi käytännön työssään tehdä.

Yliopistokoulutukseni on ollut hyvin teoriapainotteinen ja käytännön tehtäviä on ollut hyvin vähän. Tämän vuoksi opintojen aikana on ollut melko epäselvää, millaisiin käytännön töihin tulevana kasvatustieteen maisterina voisin työllistyä. Tähän harjoittelu on antanut hyviä eväitä, sillä käytännön työkenttä on hahmottunut nyt paljon paremmin.

Mediakasvatus on tärkeää maailman ottaessa suurta digiloikkaa. Sen seurauksena melkein jokainen meistä käyttää päivittäin erilaisia medialaitteita ja kuluttaa erilaisia mediasisältöjä. Perusopetuksessa mediakasvatus on huomioitu valtakunnallisen opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen yleistavoitteissa. Mediakasvatuksen nähdään esimerkiksi olevan osa itsestä huolehtimista ja arjen taitoja, monilukutaitoa sekä tieto-ja viestintäteknologista osaamista. (Opetushallitus 2016.) Laaja-alaisen osaamisen yleistavoitteet ovat osittain ohjanneet omaa työskentelyäni harjoittelussa, sillä työstämäni oppimateriaalit on tarkoitettu alakoululaisille kehittämään heidän mediataitojaan.

Monilukutaidon käsite on myös tullut tutuksi harjoittelun aikana, sillä mediakasvatuksen yhtenä tavoitteena on edistää monilukutaitoa. Mediakasvatuksen yhteydessä monilukutaidolla tarkoitetaan sellaisia tekstejä, joilla on suhde mediaan (Sintonen 2018). Perinteisesti tekstin voidaan ajatella tarkoittavan esimerkiksi kirjoissa tai lehdissä esiintyviä tekstejä. Näiden lisäksi teksteillä tarkoitetaan monipuolisesti eri medioiden sisältöjä, kuten elokuvia tai mainoksia. Monilukutaito auttaa tarkastelemaan näitä monimuotoisia tekstejä. Sintosen (2018) mukaan monilukutaito kehittyy yhteisöllisessä toiminnassa ja jakamisessa, koska silloin useat useat tulkinnat pääsevät paremmin esiin. Tämä ajatus on vaikuttanut myös omaan työskentelyyni, sillä oppimateriaalien suunnittelussa on pitänyt ottaa huomioon tehtävien toiminnallisuus ja yhteisöllisyys. Lisäksi jokaisessa tehtävässä keskustellaan ja jaetaan esimerkiksi omia mielenkiinnon kohteita tai kokemuksia monilukutaidon kehittämiseksi.

Näin harjoittelun loppusuoralla voin sanoa, että mediakasvatuksen teoreettinen osaaminen on vahvistunut. On ollut helpompi oppia teoreettisia asioita käytännön lomassa. Harjoittelun aikana myös yleiset työelämätaidot ovat kehittyneet ja omaa osaamista on helpompi tunnistaa.

Kiitos kaikille Metkalaisille mukavasta harjoittelusta!

Heidi Isotalo

Lähteet:

Opetushallitus. 2016. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Määräykset ja ohjeet 2014:96. Helsinki: Next Print Oy. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf (Luettu 30.11.2020.)

Sintonen, Sara. 2018. Lintu lensi oksalle, lauloi niitä näitä. Monilukutaito mediakasvatuksessa. Teoksessa Maija Puska (toim.). Mediametkaa! Osa 10 – Mediakasvatuksen parhaat käytännöt. Jyväskylä: PS-kustannus.