Digitaaliset pelit

Niin pelikulttuuri kuin pelialustat ja pelitkin ovat kehittyneet huimasti viimeisten vuosien aikana.

Pelit ovat hupia ja ajanvietettä monelle pienelle ja isolle pelaajalle, mutta ne ovat myös mainio oppimisen väline, kunhan sen vain oivaltaa.

Tästä osiosta löydät tietoa digitaalisista peleistä, pelien ikärajoista tai tehtäviä pelikokemuksen purkamiseen.

Tyyppien maailma, pelit ja pelaajat

Jotta voisimme ymmärtää maailmaa ja siinä esiintyviä ilmiöitä, pyrimme luomaan luokituksia ja järjestelemään ilmiöitä näiden luokitusten mukaan. Tämä pätee myös pelien maailmaan. Erilaiset luokitukset auttavat meitä hahmottamaan pelikulttuuria. Digitaaliset pelit, pelitavat, teknologia ja pelikulttuurit muuttuvat nopeasti, mikä tekee luokitusten tekemisestä hankalaa. Uusia nimityksiä syntyy nopeasti ja kun yksi luokitus on saatu kirjalliseen muotoon, alkaa se olla jo vanha ja puutteellinen.

Olemme ottaneet nämä haasteet huomioon kirjoituksissamme pelaajatyypeistä sekä pelien genreistä. Niiden tarkoitus on toimia perustyökaluina ja avaimina pelimaailman ymmärtämiseen. Koska todennäköisesti tätä kirjoittaessamme on jo syntynyt uusia peligenrejä ja pelityyppejä, mikään ei estä sinua tekemästä lisäyksiä tähän kirjaan. Olemme pyrkineet luomaan perusrakenteet pelityyppien maailmaan. Siitä on hyvä aloittaa.

Pelien genret

Genrejä eli lajityyppiluokituksia käytetään eri medioista kuten elokuvista ja lehdistä. Alun perin genrejä käytettiin kirjallisuuden lajiluokituksiin. Eri genrelajit ovat muodostuneet ajan myötä, ja ne ovat sekä teosten tuottajien sekä yleisön hyväksymiä ja tunnistamia luokituksia.

Syitä genrejen käyttöön on useita. Tuottajille ne ovat avuksi markkinoinnissa ja kohdeyleisöä määriteltäessä. Yleisönä opimme jo varhain tunnistamaan eri lajien tunnusmerkit eli konventiot. Genret auttavat meitä tekemään valintoja. Uutta elokuvaa etsiessämme tunnistamme genren jo trailerin tai elokuvajulisteen perusteella. Myös jälleenmyyjät ja vuokraajat käyttävät näitä luokituksia.

Jotta uusi tuotos tunnistettaisiin tiettyyn genreen kuuluvaksi, sen täytyy noudattaa lajityypillisiä ominaisuuksia.  Uuden tuotoksen on kuitenkin myös tarjottava jotakin uutta ja erilaista, jotta se välttäisi liiallisen ennalta arvattavuuden. Jos tuotos ainoastaan toistaa jo käytettyjä genren konventioita eli lajityypillisiä ominaisuuksia, yleisö todennäköisesti pettyy ja kokee kyseisen teoksen tylsäksi. Uudet tuotokset pyrkivät yhdistämään tuttuuden ja yllätyksellisyyden tyydyttääkseen yleisönsä. Yleissääntönä on, että uusi teos tuo genreen aina jotain uutta. Tämän takia genret muuttuvat ja kehittyvät alituisesti. Kehityksen myötä syntyy alalajeja – esimerkiksi teinikomedia on komediaelokuvan alalaji – sekä yhdistelmälajeja eli hybridejä (esimerkiksi tieteis- ja kauhuelokuvan yhdistelmä).

Koska digitaaliset pelit ovat suhteellisen uusi ilmiö, niiden genret ovat jatkuvassa kehityksessä ja uusia luokituksia syntyy jatkuvasti. Mikään niistä ei ole kuitenkaan saavuttanut kattavaa hyväksyntää. Sama pätee myös pelaajatyyppien luokitukseen. Tässä artikkelissa esitellään kaksi erilaista luokitusta, ensimmäinen on laajempi ja toinen yksityiskohtaisempi. Pelien genreluokituksen tekee haasteelliseksi pelien funktion ainutlaatuisuus mediatekstinä.

Pelitutkimus (ludologia) tutkii pelaamisen syitä, eri pelien logiikkaa ja toimivuutta sekä kehittää uusia ideoita ja parempia pelejä. Tieteenala on tuottanut myös analyysia siitä, miten pelit eroavat muista medioista. Pelit ovat interaktiivisia ja vaativat perinteisestä lukemisesta eroavaa lukutaitoa (ergodinen lukutaito). Pelien lukeminen edellyttää ponnistelua ja aktiivisuutta kuten valikkojen selaamista ja päätösten tekemistä. Tällainen lukeminen on luovaa lukemista. Pelien tarinat eivät myöskään aina noudata perinteistä loogista tarinan kerrontaa, tarina saattaa puuttua tai pelaajan pelitapa muokkaa juonta pelin edistyessä.  Pelien interaktiivisuus nostaa yleisön merkityksen tärkeäksi osaksi pelikulttuuria ja erottaa sen muista perinteisistä median muodoista. Myös pelilaitteen merkitys pelaamiskokemukseen monimutkaistaa pelien genreluokittelua.

Pelitutkija Thomas H. Apperley nostaa esiin neljää näkökohtaa, jotka tulee ottaa huomioon pelejä luokitellessa. Nämä ovat: laitteisto, ilmenemismuoto, miljöö ja genre. Näistä laitteistot jakautuvat neljään osioon: PC (henkilökohtainen tietokone), pelikonsolit (esimerkiksi Microsoftin Xbox, Sonyn Play Station), käsikonsolit (esimerkiksi Nintendo DS ja Game Boy) sekä matkapuhelimet. Saman pelin pelaamiskokemus saattaa olla hyvin erilainen riippuen siitä, millä laitteella sitä pelataan. Konsolien markkinointi voi olla myös tietylle kohdeyleisölle suunnattua, esimerkiksi käsikonsoli Nintendo DS:n markkinointi on kohdistettu tytöille. Joulunajan erikoiseditio oli pinkki pelikonsoli, joka sisälsi tyttöjen suosikin Littlest Pet Shop -pelin. Vastaavasti useat Xbox-konsolin pelit ovat aihepiiriltään pojille suunnattuja.

Konsolin valinta vaikuttaa siihen, miten ja missä peliä pelataan. Käsikonsoli mahdollistaa pelin kuljettamisen eri paikkoihin.  Vastaavasti kotikonsolit tarjoavat vaikuttavamman visuaalisen kokemuksen, koska kotona pelaamiseen voidaan käyttää suurta televisiota ja kuvan tarkkuuskin on huomattavasti parempi. Pelikonsolit mahdollistavat myös yhteispelaamisen samassa tilassa, kun taas PC on monen verkkopelaajan valinta. Pelikonsolien kehityshistoria jaetaan sukupolviin. Jaottelu perustuu pelien teknologiseen kehittymiseen. Tällä hetkellä on menossa seitsemäs sukupolvi, johon kuuluvat: XBox 360, Wii sekä Play Station 3.

Ilmenemismuoto viittaa pelin maailman kokemiseen. Pelimaailma ja sen tarjoamat kokemukset vaihtelevat suuresti eri pelien välillä. Myös pelaajien määrä vaikuttaa pelin kokemukseen. Yksin pelatun pelin tarina ja sen tarjoama kokemus ovat hyvin erilaisia verrattuna peleihin, joihin osallistuu useita pelaajia. Yksin pelattu peli saattaa noudattaa loogista tarinan kerrontaa, kun taas useiden pelaajien pelin tarina ei välttämättä etene loogisesti vaan rönsyilee osallistujien mukana. Useiden pelaajien peleissä on kahdentyyppistä pelaamista: samassa tilassa pelattua peliä yhteistä konsolia käyttäen tai virtuaalisessa tilassa pelaaminen. Jälkimmäinen mahdollistaa suuren pelaajamäärän samanaikaisesti, näitä kutsutaan MMOG -peleiksi (Massively Multiplayer Online Game).

Miljöö kuvaa pelin visuaalista ilmettä. Elokuvista tutut genret kuten toiminta, fantasia ja kauhu tuovat pelaajan eteen lajityypillisen ja selkeästi tunnistettavan maiseman.

T. H. Apperley on edelliset aspektit huomioon ottaen luokitellut pelit neljän genreen. On olemassa myös aikaisempi luokitus, joka sisältää 42 genreä. Tämä Mark J. P. Wolfin yksityiskohtainen luokitus on liitetty tämän tekstin loppuun.

Simulaatio eli jäljittely

Yleistunnusmerkkinä simulaatiopeleille on todellisen maailman fysiikan sääntöjen jonkin asteinen noudattaminen sekä pelillisyyden ja viihteellisyyden yhdistäminen. Ajosimulaatiopelit noudattavat ajamisen sääntöjä, mutta saattavat luoda oman sisäisen logiikkansa tarjoamalla näin todellisuudesta eroavan kokemuksen. Peleissä mahdollistuvat esimerkiksi ajokokemuksen ja sarjakuvamaailman yhteensulautuminen. Simulaatiopelit tarjoavat vaihtelevia kokemuksia jäljittelystä ja todellisesta maailmasta. Jotkut niistä noudattavat tarkemmin fysiikan lakeja tarjoten autenttisemman kokemuksen esimerkiksi auton ajamisesta tai lentokoneella lentämisestä.

Simulaatiopelien kantaisinä pidetään lentäjien kouluttamiseen käytettyjä simulaattoreita. Pohjimmiltaan myös peleissä tarkoitus on sama: oppia hallitsemaan jotakin laitetta, mutta simulaatiopeleissä myös huvittelemisella on tärkeä rooli. Kaupunkisimulaatiot ja muut monimutkaisia järjestelmiä jäljittelevät pelit lasketaan joskus simulaatiopeleihin, joskus strategiapeleihin.

Toiminta

Toimintagenre sisältää kaksi alagenreä: FPS (First Person Shooter) eli pelattavan hahmon näkökulma ja TPS (Third Person Shooter) eli kolmannen persoonan näkökulma.  Nämä pelit keskittyvät taisteluun, jossa käytetään aseita. Pelaajalla on menestyäkseen oltava nopeat refleksit.  Pelin kiinnostavuus pidetään yllä haasteellisuuden lisääntymisellä pelin edetessä. FSP-pelit tarjoavat pelaajalleen kokemuksen pelin maailman mukana olemisesta. Doom-peli oli yksi ensimmäisistä FSP-peleistä, jonka grafiikka oli tarpeeksi kehittynyttä tarjotakseen nopean toiminnallisen pelikokemuksen. Monet FSP-peleistä mahdollistavan moninpelin ja samalla kilpailun pelaajien välillä.

Useimmissa FSP-peleissä pelaajalla on näkyvissä ruudussa vain ase tai käsivarsi, joka auttaa pelaajaa hahmottamaan pelin tilamaailmaa ja vahvistaa pelikokemusta. Vastaavasti TPS-peleissä pelaaja näkee koko ajan pelihahmonsa. Kamera liikkuu tavallisesti pelihahmon takana hieman silmäntasoa ylempänä. Usein kameran paikkaa voi säätää pelaajan mieltymysten mukaan. Pelaajan väitetään samaistuvan pelihahmoonsa, vaikka pelaaja pelaakin kolmannessa persoonassa eikä katso pelin maailmaa pelihahmon kautta. Yhteistä näille kahdelle alagenrelle on pelin haasteellinen tekninen suoritettavuus ja kilpailuvietin tyydyttäminen.

Strategia

Tällä peligenrellä on vähiten yhtenäisyyksiä elokuvan lajityyppien kanssa. Strategiapelit edellyttävät pelaajaltaan suunnittelua ja kykyä monimutkaiseen ajatteluun. Genre jakautuu kahteen alalajiin: RTS eli reaaliaikainen strategiapeli (Real Time Strategy) ja TBS eli vuoropohjainen strategiapeli (Turn Based Strategy). Molemmat pelit tarjoavat pelaajalleen saman visuaalisen kokemuksen lintuperspektiivistä. Strategiapelit vaativat usein pelaajaltaan laajaa tietoutta pelistä. Pelin edetessä pelaaja oppii ymmärtämään pelin logiikkaa ja pelimaailman sääntöjä. Oppinut pelaaja pärjää strategiapelissä parhaiten. Oppiminen vaatii pelaajaltaan peliin sitoutumista. Kaikki saavutettu tieto pelissä vaikuttaa pelin kulkuun.

Strategiapeli korostaa syyn ja seurauksen yhteyttä ja suunnittelun tärkeyttä.  Pelaaja ja peli ovat voimakkaassa yhteydessä pelikokemuksessa. Strategiapelit ovat usein aikuisempien pelaajien suosikkeja. Monet strategiapelit perustuvat sodankäyntiin ja valloittamiseen, näihin peleihin liittyy termi 4X, jotka tulevat sanoista eXplore, eXpand, eXploit ja eXterminate (tutki, laajenna, riistä ja tuhoa). Genreen on tullut lisäyksenä rauhanomaisia vaihtoehtoja kuten kaupunkirakennuspeli Sim City.

Roolipelit

Roolipeleillä eli RPG-peleillä (Role Playing Games) on vahva linkki lautapeleihin ja live-roolipelaamiseen eli larppaukseen. Kun roolipelit siirtyivät tietokoneelle, sosiaalinen aspekti menetettiin joksikin aikaa, sillä alun perin tietokoneen roolipelit olivat yksilöpelejä. Internetin kehitys on kuitenkin mahdollistanut roolipelin alkuperäisen sosiaalisen funktion uudessa muodossa. MMORPG (Massive Multi-player Online Role Playing Game) tarkoittaa peliä, missä suuri määrä eri pelaajia pelaa roolipeliä samanaikaisesti. Tällainen pelaaminen on hämärtänyt pelaamisen ja sosiaalisen yhteisön rajoja. Roolipelit eivät varsinaisesti pääty, ja pelaajien hahmot sekä heidän sosiaalinen kanssakäyminen ovat pelissä usein oleellisempia kuin pelin varsinainen edistyminen.

Roolipelaamiseen kuuluu tärkeänä osana luovuus, sillä pelihahmon ja sen ominaisuuksien rakentaminen jää suurelta osalta pelaajan varaan. Joissakin tekstipohjaisissa roolipeleissä pelin maailma ja hahmot luodaan kirjoittamalla vuoropohjaista tarinaa sovittujen sääntöjen pohjalta, kaupallisissa peleissä taas pelaaja hyödyntää pelin suunnittelijoiden luomia pohjia ominaisuuksien määrittelyssä. MMORPG-peleissä saattaa olla jopa kymmeniä tuhansia pelaajia samanaikaisesti. Joihinkin pelimaailmoihin on jopa kehittynyt oma talousjärjestelmä. Toisin sanoen pelihahmoilla ja erilaisilla pelin esineillä käydään kauppaa. Suosituin MMORPG-peli lienee World of Warcraft, jonka pelaajamäärän väitetään nousseen maailmanlaajuisesti yli 11 miljoonaan.

Luokkien kirjo on valtava

Erotuksena edelliseen luokitukseen on olemassa Mark J. P. Wolfin yksityiskohtaisempi luokitus, joka jaottelee pelien genret 42 eri luokkaan:

  1. Abstraktit pelit sisältävät graafisia kuvioita tai objekteja. Näissä peleissä ei ole tarinaa. Abstrakteissa peleissä voi olla inhimillistettyjä hahmoja, mutta pelin maailma ei pyri jäljittelemään todellisuutta. Esimerkkeinä: Tetris ja Pac-Man.
  2. Ajopelit vaativat ajotaitoa. Ne ovat yleensä yksinpelejä, joissa pyritään ajallisesti nopeaan suoritukseen kilpailematta muiden kanssa.
  3. Ampumapelit sisältävät ampumista ja tuhoamista. Nämä niin sanotut Shoot ’Em up – tai Shooter-nimellä kutsutut pelit edellyttävät nopeita refleksejä.
  4. Demopelit on tarkoitettu pelisysteemien tai pelien esittelyyn tarkoitetut. Demot mahdollistavat pelin kokeilun ennen sen ostamista.
  5. Estepeleissä päätarkoituksena on vaikealla reitillä eteneminen. Peleihin kuuluu juoksemista, hyppimistä sekä erilaisten vaarojen välttämistä.
  6. Flipperipelit jäljittelevät pelihallien flippereitä.
  7. Hallintasimulaatioissa pelaaja rakentaa ja ylläpitää yhteisöä. Pelaajan on huomioitava sisäisten (esimerkiksi taudit, rikollisuus) ja ulkoisten (esimerkiksi ufojen hyökkäykset, pyörremyrskyt) voimien vaikutus. Yksi tunnetuimmista simulaatiopeleistä on SimCity.
  8. Hyötypelien päätarkoituksena ei ole tarjota viihdytystä vaan hyötyä. Ne eivät ole varsinaisesti pelejä, vaikka niiden rakenne muistuttaa pelejä.
  9. Interaktiivinen elokuva sisältää videoklippejä tai muita liikkuvia kuvia. Pelaajan toiminta ja valinnat määräävät tarinan kulun.
  10. Jäljittelypeleissä pyritään simuloimaan muuntyyppisten pelien pelaamista. Esimerkiksi Virtual Pool jäljittelee biljardia ja NHL-pelisarja jääkiekkoa.
  11. Keinotekoista elämää jäljittelevissä peleissä pelaaja luo elävän olennon ja pitää siitä huolta. Lajityypin tunnetuin peli lienee The Sims.
  12. Keräilypeleissä päätarkoituksena on liikkumattomien objektien keräily. Keräily voi tarkoittaa objektien ylittämistä tai niihin törmäämistä.
  13. Kiinniottopeleissä otetaan kiinni karkuun pyrkiviä liikkuvia objekteja.
  14. Klassisissa lautapeleissä jäljitellään esimerkiksi Monopolyn kaltaisia pelejä.
  15. Korttipelit jäljittelevät suosittuja korttipelejä kuten pokeria ja pasiansseja.
  16. Koulutussimulaatiot jäljittelevät todellisia tilanteita koulutustarkoituksessa. Esimerkiksi Police Trainer kouluttaa poliisin työhön.
  17. Lentopelit edellyttävät lentämisessä vaadittavien taitojen hallintaa. Lentokokemus saattaa jäljitellä lentokoneen tai avaruusaluksen lentämistä tai lintuna liitelemistä. Tunnetuin lentopeli on Microsoft Flight Simulator.
  18. Maalitaulupeleissä tarkoituksena on ampua tai osua liikkumattomaan maaliin.
  19. Ohjelmointipelit tarkoittavat pelejä, joissa pelaaja kirjoittaa lyhyitä ohjelmia peliä kontrolloidakseen. Esimerkiksi Robot Battle -pelissä ohjelmoidaan robotteja.
  20. Opetuspelit pyrkivät opettamaan pelaajalleen jonkin taidon pelaamisen kautta. Näitä pelejä käytetään jonkin verran myös kouluissa.
  21. Pakopeleissä päätarkoituksena on paeta jotain tai jostain ilman taistelua.
  22. Paperi ja kynä -pelit jäljittelevät ristinollan kaltaisia paperilla ja kynällä pelattavia pelejä.
  23. Pulmapelit vaativat ongelmanratkaisukykyjä.
  24. Pöytäpelit jäljittelevät fyysisiä taitoja vaativia pelejä. Esimerkkinä: Table Tennis.
  25. Ralli (Racing) tarkoittaa ajokilpailupelejä, joissa pyritään voittamaan toiset kilpailijat.
  26. Roolipeleissä pelaajat luovat tai ottavat roolihahmon. Pelit voivat olla yksin tai ryhmässä pelattuja.
  27. Seikkailupelit ovat juonellisesti sekä toiminnallisesti haastavia pelejä. Pelin maailma sijoittuu usein tiettyyn historialliseen aikaan tai se liittyy teemallisesti genreen. Tunnettuja seikkailupelejä ovat Tomb Raider -pelit, Lego Star Wars.
  28. Simulaatiot ovat pelejä, jotka jäljittelevät todellista tilannetta kuten rautatieverkoston rakentamista tai huvipuiston pyörittämistä.
  29. Sokkelot ovat erilaisissa tiloissa tapahtuvia navigaatiota vaativia pelejä. Pelaajan perspektiivi vaihtelee lintu-, sivu-, ensimmäisen persoonan- ja piiloperspektiivin välillä. Sokkelopelit voivat sisältyä myös muihin peleihin.
  30. Strategiapelit vaativat kykyä suunnitella ja hahmottaa laajempia kokonaisuuksia, eivät niinkään nopeita refleksejä.
  31. Taistelupeleissä pelaaja ja tietokone tai usea pelaaja yhdessä taistelevat ampuen kohti toisiaan. Taistelut perustuvat tasaväkisyyteen aseiden ja voimien osalta. Menestymiseen vaaditaan nopeutta ja kekseliäisyyttä.
  32. Takaa-ajopeleissä ajetaan takaa objekteja ottamatta niitä kiinni.
  33. Tanssi- ja rytmipelit vaativat pelit musiikillista rytmitajua.
  34. Tappelupeleissä taistellaan tavallisesti ilman aseita. Hahmot ovat joko ihmisiä tai inhimillisiä ominaisuuksia omaavia eläimiä tai hahmoja.
  35. Tarttumispeleissä tartutaan objekteihin. Erona kiinniottopeleihin on se, että objektit eivät pyri karkuun.
  36. Tasohyppelyissä pelaajan tarkoituksena on liikkua tasolta toiselle juoksemalla, kiipeämällä, hyppäämällä tai muulla tavalla. Pelaaja pelaa peliä sivuperspektiivistä.
  37. Tekstiin perustuvissa seikkailupeleissä pelin maailma ja kulku koetaan tekstin kautta.
  38. Tietokilpailuissa tarkoituksena on vastata oikein kysymyksiin. Monet näistä peleistä jäljittelevät lautapelejä tai television tietokilpailuja.
  39. Uhkapelit sisältävät vedonlyöntiä.
  40. Urheilupeleissä jäljitellään eri urheilulajeja. Esimerkkeinä: FIFA- ja NHL-sarjan pelit.
  41. Vianmääritysohjelmapelit testaavat pelikonsolin toimivuutta. Ne eivät ole itsessään pelejä, mutta ovat pelin kaltaisia.
  42. Väistelypeleissä keskeisenä tehtävänä on ammusten ja muiden liikkuvien objektien väistely.

Mark J. P. Wolfin luokittelu on laadittu 2000-luvun alussa. Sen jälkeen pelimaailma on kehittynyt sekä teknisesti että sisällöllisesti. Siksi oheista luokittelua ei voi pitää kattavana. Tämän vuosituhannen uutuuksia ovat ainakinliikuntapelit (exergame eli exercise ja game). Nintendon Wii-pelikonsoli sisältää tähän useita genreen kuuluvia pelejä, kuten Wii Fit. On olemassa myöskristillisiä pelejä (Christian computer games), joiden sisältö välittää uskonnollista sanomaa. Mainospelit(advergames) ovat tuotteiden mainostamiseen kehitettyjä pelejä. Myös mobiililipelejä voidaan pitää uutena peligenrenä. Niitä pelataan muun muassa kannettavilla konsoleilla, mp3-soittimilla ja matkapuhelimilla. Musiikkipeleissä pelaaja taas pääsee laulamaan tai jäljittelemään soittamista. Tämän genren tunnetuimpia edustajia ovat Guitar Hero ja karaokepeli SingStar.

Uusille pelityypeille on jatkuva tilaus, ja pelien tuottajat pyrkivät kehittelemään pelaajien tarpeita tyydyttäviä tuotteita – siksi peligenret elävät ja muuttuvat.

Digitaalisten pelien pelaajatyypeistä

Pelit jakautuvat entistä useampiin lajityyppeihin ja alalajeihin. Samalla myös pelaajat voidaan luokitella monenlaisia ryhmiin ja pelaajatyyppeihin. Aihetta voidaan tarkastella useammasta näkökulmasta. Digitaalinen pelimaailma on hyvin monimuotoinen ja käyttäjästä riippuvainen. Pelimaailma elää, jolloin pelaaja voi olla tiettynä hetkenä esimerkiksi seikkailija ja toisena hetkenä toista peliä pelatessaan taas kilpailija. Tyypittely ei siis aina ole mielekästä tai mahdollista.

Pelaajatyypityksessä voidaan lähteä liikkeelle pelaamisen määrään liittyvästä luokituksesta. Pelaajat voidaan jakaa kahteen ääriryhmään ja näiden ryhmien väliin jäävään kolmanteen ryhmään: satunnaispelaajat, keskivertopelaajat ja vakaat pelaajat.

Satunnaispelaajat pelaavat lähinnä ajanvietteeksi esimerkiksi tietokoneen tai Facebookin yhteydessä olevia pelejä (muun muassa Miinaharava, Pasianssi, FarmVille, Mafia Wars). Keskivertopelaajat taas harrastavat pelaamista. He hankkivat erilaisia pelaamiseen liittyviä laitteita sekä seuraavat pelimaailman tapahtumia esimerkiksi pelilehdistä ja netistä. Vakaisiin pelaajiin taas kuuluvat ammattipelaajat ja peliaddiktit. Niin keskivertopelaajat kuin vakaat pelaajat ovat omistautuneet pelaamaan muutamaa omasta mielestään hyvää peliä, joita he pelaavat paljon. He tietävät ja tuntevat nämä pelit hyvin.

Pelaajatyypitystä voidaan tehdä myös sen mukaan, mikä on pelaajan tapa pelata, millaisia tavoitteita pelaaja asettaa omalle pelaamiselleen tai millainen motivaatio pelaajalla on. Pelaaja voi pelata tavoitellakseen esimerkiksi voittoa tai rahaa. Pelaajan tavoitteena voi olla esimerkiksi seikkaileminen, maailmojen tutkiminen, roolipelaaminen, oman hahmon kehittäminen tai häiriköinti. Näitä tavoitteita voi olla samalla pelaajalla yhtä aikaa useampia tai tavoitteet vaihtelevat pelin mukaan.

Suorittaja

Suorittajan tavoitteena on kerätä tai saavuttaa mahdollisimman paljon pisteitä tai tasoja. Suorittajalle myös konkreettiset mittaustulokset ovat tärkeitä.

Seikkailija

Seikkailijoille on tärkeää löytää erilaisia uusia alueita ja paikkoja, luoda uusia karttoja ja oppia kadonneista.

Seurustelija

Seurustelija valitsee pelin sosiaalisesta näkökulmasta, eikä niinkään pelin itsensä vuoksi. Hänelle tärkeää on olla vuorovaikutuksessa toisten palaajien kanssa.

Kilpailija

Kilpailijat haluavat kilpailla ja taistella toisten pelaajien kanssa.

Hakkeri

Hakkeri on edistynyt verkon ja pelien käyttäjä, joka haluaa saavuttaa tavoitteensa järjestelmän rajoituksista huolimatta. Ratkaisut saattavat, joskus olla nopeita ja hieman arveluttaviakin.

Fanittaja

Pelaavat tiettyä omaa suosikkipeliä ja tuovat esille omaa suhdettaan kyseiseen peliin. Ylläpitävät tai vierailevat ahkerasti pelin fanisivustolla.

Pientuottaja

Tuottajat kehittävät omia tuotoksiaan ja markkinoivat niitä muille pelaajille.

Ammattipelaajat

Tavoitteena on ansaita rahaa. Näitä ovat esimerkiksi nettipokeripelaajat.

Pelaajia voidaan tyypitellä myös peligenren mukaan. Tämä luokittelu perustuu siihen, millaisia pelejä on olemassa, ja kuka pelaa minkäkin pelityypin peliä. Genrepelaajat ovat keskittyneet pelaamaan itselleen mieluisen lajityypin pelejä.

Pelit voidaan jakaa eri lajityyppeihin hyvin monella eri tavalla. Esimerkiksi toiminta-, seikkailu-, tietokonerooli-, strategia-, simulaatio ja puzzle- eli ongelmapeleihin. Toimintapelien alatyyppejä ovat muun muassa ammuskelu-, tappelu-, rytmi-, tanssi-, hiiviskely-, tasohyppely- ja keräilypelit. Strategiapelien pääpelityyppiin kuuluvat muun muassa reaaliaikastrategiat, vuoropohjaiset strategiat ja resurssien hallintapelit. Simulaatioiden pääpelityyppiin kuuluvat ajo-, lento, manageri-, jumala- ja urheilupelit. Ongelmapelien pääpelityyppiin kuuluvat muun muassa erilaiset äly-, kortti- ja lautapelit.

Pelien ikärajat

Kuvaohjelmien ikärajat muuttuivat vuoden 2012 alussa.

Tietoa pelien ikärajoista löydät Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskuksen kotisivuilta www.ikarajat.fi.

Edistämme lasten ja nuorten mediakasvatusta erityisesti elokuvan, mutta myös muun liikkuvan kuvan osalta.