Videokerronnan uudet muodot

Kymmenessä vuodessa elävän kuvan rooli on muuttunut. Netti on täynnä liikkuvaa kuvaa, ja jokaisen on mahdollista tuottaa omia videoita. Digitaalisen tekniikan murros on vaikuttanut myös kouluihin ja elokuvakasvatukseen. Silti janoamme edelleen hyviä tarinoita, elämyksiä ja sosiaalisia kontakteja. 

Elokuvissa käydään edelleen, vaikka teattereiden kuolemaa on ennustettu videonauhureiden keksimisestä lähtien. Elokuvateatterikokemukseen on satsattu valtavasti rahaa. Samalla monista hittielokuvista on luotu markkinoinnin avulla suuria tapauksia, joita ei uskalla jättää väliin. Pienen yleisön elokuvan elintila on vähentynyt huolestuttavasti. Toisaalta esimerkiksi Helsingissä on perustettu uusia kortteliteattereita, ja festivaaleilla riittää yleisöä. Silti osa yleisöstä valitsee mieluummin kotiteatterin, joskus jopa tabletin tai läppärin.

Myös television katsominen on saanut uusia muotoja. Aikuisetkin ovat oppineet käyttämään Yle Areenan ja Netflixin kaltaisia nettipalveluita, mutta ainakin toistaiseksi etenkin keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ikäluokat katsovat televisiota mieluiten olohuoneen sohvalta televisiokanavan määräämään aikaan.

Televisioyhtiöille nuoret ovat paljon suurempi haaste. Digitaalisen median parissa kasvanut ikäluokka ei ole kiinnostunut aikatauluihin sidotusta lineaarisesta televisiosta. On helpompaa katsoa kiinnostavat sisällöt striimattuna silloin kuin itselle parhaiten sopii. Moni nuori löytää netistä myös sellaisia ohjelmia, joita ei Suomessa ole saatavilla. Tietysti monet televisioyhtiöt ovat alkaneet kehitellä uudenlaisia sisältöjä nuorille. Muutamia hittejäkin on syntynyt: esimerkiksi norjalaista Skam-sarjaa katsoivat niin nuoret kuin aikuiset, eri välineiden kautta toki.

Vaikka moni nuori katsoo mieluusti kansainvälisiä menestyssarjoja, tarjolla on myös aivan uudenlaista sisältöä. Vuonna 2005 perustetusta videonjakopalvelu YouTubesta on muodostunut valtava media, jonne ladataan joka minuutti satoja tunteja videokuvaa. YouTubesta on tullut merkittävä kulttuurillinen tekijä, jonka voima kumpuaa toimivasta yhdistelmästä sosiaalisuutta, helppokäyttöisyyttä ja loputonta tarjontaa. YouTube myös mahdollistaa jokaiselle oman kanavan perustamisen. Vaikka nuoristakin vain melko harva itse tuottaa sisältöä tietoverkkoon, on netti silti kiehtova mahdollisuuksien areena.

YouTube on luonut liudan uudenlaisia tähtiä eli tubettajia. He käyttävät nettipalvelua omien videoidensa levittämiseen, ja samalla heidän ympärilleen syntyy fanijoukkoja ja sosiaalista kanssakäymistä. ”Tube” on monelle nuorelle muiden some-alustojen rinnalla paikka, jossa voi hengata samanmielisten kanssa, fanittaa hyviä tyyppejä ja kertoa myös omasta elämästä elävän kuvan keinoin. Kiinnostavimmista tubettajista on tullut uuden ajan elokuvatähtiä, joita seurataan ja ihaillaan netissä ja jopa tavataan erityisissä tapahtumissa. Aluksi tubetuskulttuuri oli enimmäkseen epäkaupallista, mutta nykyisin siinäkin liikkuu raha.

YouTube ja muut sosiaaliset mediat ovat tehneet mediasta tasa-arvoisemman, kun jokainen voi olla oma mediabrändinsä. Enää kukaan ei voi julistautua portinvartijaksi ja valikoida, kuka saa kertoa ja mistä. Jos haluan, voin esitellä koko maailmalle oman lemmikkini, kotini, harrastukseni tai mielipiteeni politiikasta. Nämä sisällöt kiinnostavat varsinkin nuoria, koska niitä ei tyrkytetä ylhäältä alas, vaan niiden tekijä on joku toinen tavis. Tuottamisen ja julkaisemisen kynnys on nykyisin niin matala, että se alkaa vaikuttaa myös vakiintuneiden studioiden ja televisiokanavien päätöksiin.

Samaan aikaan television katsomisesta on myös tullut sosiaalisempi kokemus. Monissa ohjelmissa yhdistellään perinteiseen kerrontaan uusia välineitä, eli varsinaisen ohjelman lisäksi katsojat aktivoidaan osallistumaan sosiaalisen median kautta. Kysymyksiä voi lähettää studioon esimerkiksi Twitterin kautta, netissä voi äänestää tosi-tv-ohjelman voittajaa ja kilpailuun voi osallistua tägäämällä oman Instagram-kuvansa oikealla aihetunnisteella. Docventures jopa keräsi ihmisiä katsomaan dokumenttielokuvia yhdessä erityisiin leffakerhoihin.

Suurin mullistus on kuitenkin tapahtunut aivan tavallisten ihmisten taskuissa. Nykyisin useimmilla meistä on aina mukana laite, jollaista oli vaikea kuvitella vielä vuosituhannen alussa. Uusilla kännyköillä voi kuvata, editoida, julkaista ja katsoa elävää kuvaa – kaikkien muiden toimintojen lisäksi. Kännykän muuttuminen tehokkaaksi ja helpoksi tuotantovälineeksi on mullistus, jonka kaikkia vaikutuksia emme luultavasti vielä hahmota. Esimerkiksi yleisönosastokirjoitus voisi jo nyt olla myös video, jonka avulla halutaan vaikuttaa omiin asioihin. Toivottavasti jokin suomalainen sanomalehti uskaltaisi pian tarjota lukijoilleen tällaisen vaikuttamisen muodon.

Elävä kuva saapuu kouluun

Mediaympäristön muutos vaikuttaa väistämättä myös oppimiseen, kun opettajat ja opiskelijat ymmärtävät videon katsomisen ja tekemisen voiman. Elävää kuvaa voidaan hyödyntää kaikissa aineissa ja kaikilla luokkatasoilla. Videot eivät kuitenkaan synny itsestään, joten koulutusta tarvitaan kaikilla tasoilla. Koulun elokuvakasvatus ei voi myöskään muuttua pelkästään kännykkävideoiden tekemiseksi, sillä elävä kuva on laaja ilmiö, jonka historiaa ja nykytilaa on syytä tutkia ja kokea monipuolisesti. Parhaimmillaan elokuva laajasti käsitettynä voisi tarjota välineitä oppimiseen, elämyksiin, empatiaan ja vaikuttamiseen – toisin sanoen hyvään elämään.

Suomalainen elokuvakasvatus oli pitkään sattumanvaraista, eikä se tuntunut kuuluvan kouluissa kenellekään. Siellä täällä oli kuitenkin kouluja ja opettajia, jotka panostivat elokuvan opettamiseen ja hyödyntämiseen. Myös monien pedagogisten järjestöjen työllä oli suuri merkitys.

Kymmenessä vuodessa elävän kuvan kulttuuri on muuttunut, ja samalla myös elokuvakasvatus on ottanut valtavia harppauksia. Oppimateriaaleja ja muita resursseja on saatavilla laajalti, ja erilaiset lisenssijärjestelmät ja hankkeet helpottavat elokuvien tuomista kouluihin. Myös uusissa opetussuunnitelmissa mainittu vaatimus monilukutaidon oppimisesta on hyvä peruste elokuvakasvatukselle: elävä kuva on eräänlainen uusi äidinkieli, jonka ymmärtäminen ja tuottaminen ovat kansalaistaitoja. Haaste on aikamoinen, mutta uusi opetussuunnitelma usuttaa kouluja oikeaan suuntaan. Oikeita askelia on jo otettu.

Teksti on lyhennelmä Antti Pentikäisen artikkelista Elokuva ja videokerronnan uudet muodot vuodelta 2018. Koko artikkeli on luettavissa Mediametkaa! Osa 10 – Mediakasvatuksen parhaat käytännöt -kirjassa. Kirjan on kustantanut PS-kustannus.

Katso myös

Elokuva

Kohti elokuvaa

Yksinkertaisille elokuvaharjoituksille ja opetusvideoille on aina käyttöä. Nämä harjoitukset ovat sovellettavissa sopiviksi eri ikäisille.

Monilukutaito

Minkälainen käsite ja ilmiö monilukutaito on mediakasvatuksen näkökulmasta?